JOANNE SHAW TAYLOR – The Blues Album
(KTBA 92092)
Kun pandemia on lamaannuttanut musiikkibisneksen lähes kokonaan, ainakin keikkojen osalta, niin luulisi, ettei muusikoilla ole mitään muuta tekemistä kuin soittaa ja kirjoittaa uusia lauluja. Näin ei kuitenkaan taida olla, sillä monilla koronajulkaisuilla, kuten esimerkiksi Mikko Löytyn, Sean Chambersin, Sue Foleyn tai The Reverend Shawn Amosin levyillä on käytetty pääasiassa kierrätysmateriaalia. Samalle linjalle on lähtenyt myös Joanne Shaw Taylor.
Rikoskumppaneina, siis musiikillisina sellaisina, toimivat Josh Smith sekä Joe Bonamassa, jonka uudella Keeping The Blues Alive -levymerkillä albumi on julkaistu. Bonamassa kertoo toimineensa lähinnä musiikillisena mentorina tai kapellimestarina ja tuotantopuoli on jätetty Smithin harteille. Bonamassa on myös soittanut komppikitarat ja Shaw Taylorille on jäänyt vain soolokitaristin rooli. Kolmikon kasaama loistava 11 kappaleen paketti sisältää musiikkia mm. Albert Kingin, Peter Greenin, Little Richardin ja Magic Samin sävelarkistosta. Vaikka mukana on tuttuja sävellyksiä, niin kaikeksi onneksi ne eivät kuulu niiden kaikkein useimmin versioitujen kappaleiden joukkoon.
Ensimmäinen singlejulkaisu, Little Miltoniolta blokattu, torvilla ryyditetty ja Bonamassa-tyylisellä kitarasoololla viimeistelty If That Ain’t A Reason, oli todella tiukkaa tavaraa ja sen perusteella tulevalta levyltä sopi odottaa hyvää. Kun kuulin The BBC Big Bandin kanssa A Swinging Christmas -ohjelmassa taltioidun 12”-levyn Feels Like Home toivoin, että Shaw Taylor tekisi lisää samantyylistä musiikkia.
Nyt toiveeni vihdoin toteutui, sillä mukana on torvisektio. Jo parin kuuntelukerran jälkeen olen varma siitä, että ”Blues Album” lunastaa kaikki sille asettamani odotukset monin verroin. Esimerkiksi Fleetwood Macin Stop Messin’ Round soitetaan sellaisella asenteella, jollaiseen ei ihan kuka tahansa kuusikielisen omistaja pysty. Lisämausteet tarjoilee Reese Wynans, joka tekee hienoa jälkeä kosketinsoitinten kanssa. Levyn rankin veto on Otis Rushin iki-ihana Keep On Lovin’ Me. Kappale sopii Shaw Taylorin käheälle äänelle ja on sellainen tunnelataus, että sukat kääntyvät jaloissa väärinpäin ja sydämentahdistaja meinaa mennä epätahtiin. Kitarasoolossa on vääntöä kuin Shelby Mustangissa. Yksi suosikeistani on todella intensiivinen tulkinta Albert Kingin Can’t You See What You Are Doing To Me’stä, jonka kitarasooloon on otettu vaikutteita myös B.B. Kingiltä.
Pelkkien vanhojen mestareiden sävellyksiä ei levy sisällä, sillä mukana on myös uudempaa tuotantoa. Fabulous Thunderbirdsin ohjelmistosta on mukaan valittu peräti kaksi sävellystä, Two Time My Lovin’ sekä Three Time Loser. Ensimmäinen on varsin energinen, mutta jälkimmäinen jää polkemaan paikallaan, eikä lähde odotettuun nousukiitoon. Mielestäni piano on miksattu liian pintaan, kitarasoolo on jotenkin omituisen kuuloinen ja lopputulos jää vaisuksi.
Bonamassan ja Shaw Taylorin duetto on Little Villagen ainoaksi pitkäsoitoksi jääneeltä albumilta löydetty Don’t Go Away Mad. Versio on todella hulvaton ja pyyhkii lattiaa alkuperäisellä mennen tullen. Lauluosuuksien ohella myös kitarasoolot on jaettu. Ensimmäisenä vuoron saa Bonamassa, joka heittää Mark Knopfler -tyylisen soolon Shaw Taylorin tarjotessa heti perään perinteisemmän bluessoolon. Josh Smithin kirjoittama runsaan minuutin mittainen Scraps Vignette on vain pienoinen välipala, johon olisi voinut laittaa toisen mokoman pituutta.
Kaikki kappaleet eivät ole varsinaista bluesia, mutta pitääkö kaiken olla shufflekompilla soitettua 12-tahtista? Blues on tunnetila ja sitä Joanne Shaw Taylor tässä onnistuneesti tarjoilee. Bonamassa on karsinut Hendrixit Shaw Taylorin soitosta ja tilalle on tullut aimo annos Chicagoa (tarkoitan tietenkin kaupunkia, en yhtyettä). Kitaran ja vahvistimen välistä on poistettu turhat härpäkkeet ja aikaisemmilla levyillä allekirjoittanutta vaivannut särökitaroilla kuorrutettu rockbluesähky loistaa poissaolollaan. Artisti kuulostaa nyt enemmän itseltään kuin koskaan aikaisemmin, niin laulullisesti kuin soitannollisestikin.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 6/2021)
