|
LAZY LESTER
You Better Listen
(Bluestown BTR 1025)
(1) Rooster Blues (2) You Better Listen (3)
Ethel Mae (4) If You Don't Want Me Baby
(5) Scratch My Back (6) Courtroom Blues
(7) Think It Over One More Time (8) O.J.
Shuffle (9) Blue Eyes Crying In The Rain
(10) Bright Lights Big City (11) The Same
Thing Will Happen To You (12) When My
First Wife Left Me (13) Paradise Stomp
Lazy Lester on yhä voimissaan. Tämän
todistaa upouusi Norjan poikien kanssa
tehty cd ”You Better Listen”. Lähes 80
vuoden iästä ei ole tietoakaan, kun tämä
Louisianan swamp-bluesin perinnemestari
vääntää jäljittelemätöntä tulkintaa
niin vanhoista originaaleistaan kuin
kollegoidensa ikiklassikoista.
Kiekolta tosiaan löytyy hienoja
versioita, mm. niin Slim Harpon, John
Lee Hookerin kuin Jimmy Reedinkin
standardihiteistä. Myös pari salamaniskua,
nimittäin Salama-Slimin ”Rooster
Blues” ja Salama-Hopkinsin ”Ethel
Mae”, on mahtunut mukaan. Komeita
perinneralleja molemmat.
Ja erityisen koskettava on tulkinta
Roy Acuffin kantrivedosta “Blue Eyes
Crying In The Rain”. Siinä on todellista
menneen maailman suo- ja rämeromantiikkaa
tarjolla oikein Olan takaa
ja Elen edestä. Melkein voisi kuvitella
alligaattorin henkäyksen leijuvan jossain
ympärillä.
Myös norjalaisten taustajoukkojen
toiminta pianoineen, haitareineen ja
pesulautoineen ko. rallissa toimii kuin
kotipolttoinen peräkylän jukejointissa
50-luvun deltalla. Muutenkin koko
levyn ylöspano on erittäin onnistunut,
saundit ja sovitukset ovat lähes autenttisen
oloiset, kuin takavuosien Excellon
studiolta pöllityt. Tässä ei siis missään
tapauksessa ole kysymys mistään bluesin
modernisoinnista, vaan soitanta on
niin aitoa ja ehtaa kuin vain olla voi ja
kehtaa. Asiasta ovat erityisesti pitäneet
huolen session tuottaneet vuonomaan
omat bluesgurut Morten Omlid ja Jostein
Forsberg. Kitaristi Omlid hoitaa myös
yhdessä basisti Jens Olav Haugenin ja
rumpali Eskil Aaslandin kanssa pääosan
taustabändin duuneista. Ja todella
tyylillä äijät osansa pelaavatkin. Kuin
Pohjanmeren turskat olisi vaihdettu
kertaheitolla Mississippin kissakaloihin.
Mutta kyllä koko homman kirkas
keskustähti on siis tuo vanha kunnon
lettojen vetelys, Lazy Lester, joka
rennon lespaavan laulamisen ja haukottelevan
harpunsoiton ohessa hoitaa vielä
myös noin puolella raidoista kitaristin
tonttia, ja suht vakaalla kädellä. Ja kun
materiaali on umpirautaa, biisit toinen
toistaan vetävämpiä ja viihdyttävämpiä,
niin eihän tässä voi tuloksena olla muuta
kuin saatavan kova ja komea blueslevy.
Ei kai tässä muukaan auta kuin laittaa
suohumppa jälleen kerran soimaan ja
ruveta pontikan juontiin... Tätä levyä on
parasta kuunnella, ja huolella!
Pokke Korhonen
|
