LITTLE MISS ROCK & ROLL
Featuring The Fintones
(Finnish All Music & Media FAMCD-108)
(1) Diggin' The Street (2) Little Miss Rock & Roll (3) There's A Party Going On (4) Barefoot Boogie (5) Blues Cafè (6) Dynamite (7) Fujiyama Mama (8) Going Wild (9) Hard Headed Woman (10) I Do (11) Jack The Ripper (12) Mean Mean Man (13) Rock The Bop (14) Sentimental Fool (15) Sweet Nothin's

Australialaissyntyinen Jane Kitto on tehnyt levyllisen alkukantaiseen rock'n'rolliin pohjautuvaa menomusaa suomalaisten roots-musiikin parissa kunnostautuneiden muusikoiden kanssa. Tässä yhteydessä Kitto käyttää taiteilijanimeä Little Miss Rock & Roll. Nykyisin Ruotsissa asuva Kitto on ehtinyt olla jo monessa mukana. Hän on kiertänyt esiintymässä kaikkiaan kolmessakymmenessäkuudessa maassa samoilla estradeilla maailmanlaajuisesti tunnettujen esiintyjien kera.

Levyn avauskappale on ruotsalaisen The Confidence Bandin kitaristi-laula jan Eva Eastwoodin kynästä lähtöisin oleva, lennokkaasti rockaava, Olli Haaviston pedalsteel-kitaran sävyttämä sävelmä. Eastwoodin käsialaa on myös perinteisiä pop-aineksia sisältävä, ja pienoiseksi radiohitiksikin noussut ”I Do”. Norjalaisen rock-a-billy-kvartetin Toini & The Tomcatsin kitaristi Martin Caspersenin sävelarkusta on levylle poimittu rapsakasti rymistelevä ”Going Wild”. Kotimaisia kynäilijöitä edustavat Mighty Four -miehet Ari Berghäll ja Pertti Palmu teoksellaan ”Barefoot Boogie”, jolla Haaviston pedasteel on jälleen näyttävästi esillä.

Parhaimmillaan Jane Kitton ääni on kuin raastinraudan läpi vedetty, juuri sopivan raaka rock'n'rolliin. Eräs Kitton suurimpia esikuvia onkin karheaääninen Wanda Jackson. Wandan ohjelmistosta tuttuja kappaleita levylle on valittu neljä: ”Mean Mean Man” kulkee rennon rokkaavasti, teinijuhlista kertova ”There's A Party Going On” leppoisan svengaavasti ja Elviksenkin 1950-luvulla levyttämä ”Hard Headed Woman” soi päivitettynä versiona todella maukkaasti. Relics-taustakuoron ryydittämä, vahvasti rhythm'n'blues-vaikutteinen ”Fujiyama Mama” kunnioittaa Wandan perintöä hienosti.

Brenda Lee on toinen vuosikymmenien takainen vaikuttaja. Hänen ohjelmistostaan kiekolle on päätynyt kolme kappaletta. ”Dynamite” ja ”Rock The Bop” ammentavat blues- ja rhythm'n'blues-perinteestä. Levyn päättävä Ronnie Selfin teos ”Sweet Nothin's” taas on teiniballadi parhaaseen rock'n'roll-henkeen.

Artistin omasta kynästä on peräisin nimikkobiisi ”Little Miss Rock & Roll”. Kitto on ollut laatimassa myös jazzahtavaa ”Blues Cafe” -sävelmää, jota Ari Berghällin voimakas bassokuvio ja Juho Hurskaisen pehmeä saksofoni kuljettavat eteenpäin vahvasti Peggy Leen ”Fever”-klassikon hengessä. Screaming Lord Sutchin vuonna 1963 levyttämä ”Jack The Ripper” kokee Little Miss Rock & Rollin toimesta uuden tulemisensa, asianmukaisesti uudelleen sovitettuna ja päivitettynä versiona.

The Fintones koostuu suomalaisista pitkän linjan muusikoista: Archie Hämäläinen (kitara, levyn tuottaja), Olli Haavisto (pedalsteel-kitara), Juho Hurskainen (saksofoni), Marko ”Mr. Breathless” Julkunen (piano), Ari Berghäll (kontrabasso) ja Juha Takanen (rummut, äänitys, miksaus). Näiden soittoniekkojen kokemus ja näkemys luovat hyvän pohjan Jane ”Little Miss Rock & Roll” Kitton rock'n'roll-tulkinnalle. Etenkin Archie Hämäläisen raaka rhythm'n'bluespohjainen kitarointi on vaikuttavaa.

TT Tarkiainen