THE LO-LITES
The Knock!
(B-Top 003)
A: (1) Knock Knock (2) Keep A Knockin'
B: (1) The Knock (2) Knock Knock Knock

Kop kop – kukas siellä? No mutta pahus soikoon, sehän on hiljattain Blues Newsissakin peräänkuulutettu tuliterä Lo-Lites-EP, jonka perimmäisestä teemasta ei kai liene enää kappaletietojen tankkaamisen jälkeen kellään suurempaa epäselvyyttä. Perin hiljaiseksihan tällainen kulttuuritekele pienen ihmisen vetää – siispä pidemmittä jaaritteluitta itse aiheeseen!

Tinkimättömällä SuomiPerkele-asenteella varustetun mutta lähtökohdiltaan sysimustan ameriikan rock'n'rollin syttymisherkin soihdunkantajamme, helsinkiläinen Lo-Lites on paketoinut tuoreimmalle julkaisulleen täyden basson kielisatsin verran rehvakasta otsikonmukaista ilonpitomusiikkia. Edellislevyjen tapaan humalluttavan tunkkaisilla lato(?)studiosoundeilla raikaava seiskatuumainen käsittää kolme laina-kopistusta sekä yhden omatekoisen. Bändin ykköskäskyttäjän Miku Majurin vakaalla käsialalla kynäilty ilmeikkäästi strollaava nimikappale (joka muuten soi EP:llä prässivirheen johdosta ja siten kansitiedoista poiketen todellisuudessa vasta raitana B2) ei kalpene nimekkäimpien verrokkiensa rinnalla piiruakaan – päinvastoin, levyn ensitälliksi kekattua Crazy Cavanin ”Knock Knockia” on veivattu uusiokäytössä jo vähintäänkin riittämiin ja Pikku-Rikun sinänsä oivaltavasti Bo Diddley -rytmeille pyöräytetyn ”Keep A Knockin'” -renkutuksen tilalle olisi yhden oluenhörppäysmitan pidemmän harkinta-ajan puitteissa saattanut juolahtaa mieleen jännittävämpiäkin vaihtoehtoja. Eddy Bell & the Bel-Aires -yhtyeen vuoden 1961 originaaliesityksenä tunnettu ”Knock Knock Knock” sen sijaan saa puhtaat paperit myös ankarassa BN-kriitikkopaneelissa. Nappivalinta levylle ja lopputuloskin jälleen taattua Lolita-jyystöä, jossa saadaan aikaiseksi myös muuta kuin vain pää kipeäksi pelkästä ovea päin juoksentelusta.

Seuraavana ei sitten liene luvassa tribuuttilevyä ovikellon soittamiselle, eihän?

Pete Hoppula