MUD MORGANFIELD – Deep Mud
(Nola Blue NB047)
Mud Morganfieldiä on luonnehdittu kahdella tavalla. Häntä on sanottu lahjakkaaksi blueslaulajaksi, joka pitää Chicago-bluesia elossa vahvoilla esiintymisillään sekä livenä että levytyksillään. Toinen tulkinta on, että hän hyödyntää isänsä, Muddy Watersin nimeä ja asemaa sähköisen bluesin synnyssä ja kehityksessä. Itse asiassa molemmat näkökulmat pitävät paikkansa. Mud on leimallisesti äänimaailmaltaan isänsä kuuloinen ja lavaesiintymisessä on myös paljon yhteistä. Ja kyllä, Morganfieldin ohjelmistossa on runsaasti Watersin kappaleita. Mutta toisaalta hän on myös säveltänyt ja sanoittanut paljon omia kappaleita ja samalla tehnyt isältä lainatuista omanlaisiaan. Mistä päästäänkin itse asiaan, eli nyt kyseessä olevaan levyyn. ”Deep Mudilla” on yhteensä 14 raitaa, joista 12 on Mudin omia sävellyksiä ja kaksi on lainattu isän ohjelmistosta.
”Deep Mud” ilmestyy samoihin aikoihin tämän lehden kanssa. Se on Mudin kahdeksas albumi ja ensimmäinen Nola Blue -levymerkillä. Äänitykset on tehty Chicagossa, JoyRide studiolla. Mukana on Mudin lisäksi tuulisen kaupungin parhaita muusikoita. Kitaristi Rick Kreher oli aikanaan mukana Muddyn viimeisessä kiertuebändissä. Toinen kitaristi on Mike Wheeler, koskettimia soittavat Roosevelt “Mad Hatter” Purifoy ja Sumito “Ariyo” Ariyoshi, bassoa E.G. McDaniel ja rumpuja Melvin “Pookie Styx” Carlisle. Huuliharpisti Studebaker John on myös toiminut tuottajana ja sovittajana. Trumpetisti Phil Perkins on samalla torvisektion sovittaja. Osassa kappaleita on osaavat taustalaulajat Felicia Collins, Kristen Lowe, Jacole Avent ja Demetrias M. Hall.
Viimeksi mainitut ovat merkittävässä osassa kappaleessa A Dream Walking, jonka aiheena on laulajan hiljattain edesmennyt äiti. Mud on sanonut, että hänelle blues kertoo omakohtaisista kokemuksista ja että äiti oli hänelle tärkein ihminen. Tässä esityksessä on myös paljon gospel-vaikutteita.
Muuten levyn biisit ovat aika lailla modernia Chicago-bluesia. Toisaalta Muddy Waters -lainoista Country Boy on todellista old schoolia, jossa harppu ja slidekitara saavat lopputuloksen kuulostamaan 50-luvun Chessin studiolla tehdyltä äänitykseltä. Modernimpaa otetta edustaa esimerkiksi Cosigner Man, joka on funkahtava veto ja sisältää hienot tyttökuoro- ja torviosuudet.
Kaiken kaikkiaan tämä levy on hienoa bluesia, jonka juuret ovat syvällä Mud Morganfieldin kasvuympäristössä, Chicagon South Sidella.
Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 4/2025)
