SLEEPWELLERS
New Tricks For Old Bricks
(SLEEPW 04)
(1) Travelling Man (2) Have A Little Fun (3) Dog's Night (4) Idiot As A Friend (5) Love On Leave (6) Sounds Like Blues (7) Mother Or A Daughter (8) Waiting For The Big Time (9) Google Me (10) One Less

Olin kyllä kuullut kehuttavan tätä Sleepwellers-nelikkoa, mutta kiekon kuulemisen jälkeen minä vasta olinkin myyty, ja luonnollisesti bändin aiemmat julkaisut nousivat heti hankintalistalleni. Jos jollekulle muullekin bändi on vielä vieras, niin Hurriganes-Ronski Gang- Dr Feelgood -akselilla mennään ja luistavasti mennäänkin. Sleepwellers ei taatusti ole kulmakuntansa trenditiedostavin kvartetti, mutta mitä tulee boogien rullaamiseen, niin täältä pesee.

Hyvällä riffillä ja hienolla huuliharpulla etenevä avaus toimii tehokkaana johdantona aiheeseen, ja biisillä on vielä nätti melodiakin. Sarkastisella tekstillä väritetty (4) on omaksunut tiukkaan poljentoonsa myös vähän kantria – ja eiköhän tekstin pointti ole kuitenkin erilaisuuden hyväksyminen. Suora, tiivis, melodinen rocki (5) lataa suoraan Ganesfanin makuhermoon, lisää reipasta rockistouhua irtoaa kursailemattomalta (7):lta, samoin ravikompissa liitävältä ”kuukkeli”-laululta (9).

Seasta ei suoranaisia balladeja irtoa, mutta muuta materiaalia verkkaisempi (10) pelaa vahvalla fiiliksellä modernia blues-otetta. Hyvään keskisarjaan sijoittuu (8), joka sekin rokittelee mehevästi.

Mitä se on se oikea blues? Sitä pohditaan raidalla (6), joka on hyvin tömistävä, puoli-funk shuffle. Hieno biisi, ja kuulijalle annetaan vastuu loppulauselman antamiseen. Aluksi raidan (3) kulmikas riffi ärsytti (vähän), mutta homma etenee kuitenkin niin vakuuttavasti, että pisteitä tällekin ropisee. Vähän raskaskätinen, tai ainakin jyräävä boogie (2) on tuhtiotteista touhua, jolle letkeä väliosa luo hienon, toimivan kontrastin.

Puoleen tuntiin on puristettu tiivis paketti, jolta löysät on pudotettu pois. Näin kuulijalle tarjotaan rehevä, mullantuoksuinen roots-paketti, joka ennakkoluulottomasti sotkee keskenään niin bluesia kuin rock and rolliakin.

Mikke Nöjd