SLIM BUTLER – Under The Influence
(SlimCuts 1005)
Kotikulmiltaan Rovaniemeltä vähitellen koko Suomen operointikentäkseen laajentaneen Jarmo Puhakan status valtakunnan kokeneimpien ja aikaansaavimpien bluesmuusikoiden aatelissa ei kaivanne enää erityisperusteluja. Menneisyydessään Roots’n River Blues Festivalin johtotehtävien ohella mm. yhtyeitä Lazy Luigi & His Natural Balls ja Tres Cohones kipparoinut kitaristi-laulaja on esiintynyt 2010-luvun alkupuolelta lähtien artistinimellä Slim Butler. Mukana on kulkenut niin ikään pitkän linjan bluesammattilaisista koostuva SlimCuts-yhtye, joka hieman vaihtelevissa miehityksissään on myös musisoinut solistin kaikilla aikaisemmilla neljällä pitkäsoitolla. Niin European Blues Challengessa kuin International Blues Challengessakin siniristilippua ylväästi liehuttaneen bändin tämänhetkisen jäsenistön muodostavat Puhakan rinnalla toinen kitaristi Harri Raudaskoski, basisti Mikko Löytty ja rumpali Jartsa Karvonen.
Tavoilleen uskollisesti Slim Butler on säästänyt julkaisuillaan äänitilaa myös vieraileville tähdille. Aivan Otis Grandin, Sugar Ray Norcian, Andrew Blackin tai Tad Robinsonin kaltaisia kansainvälisiä täkyjä ei uudella ”Under The Influencella” kuulla – sen sijaan uutena tulokkaana levy esittelee kolmella kappaleella ykkösvokalistina toimivan Gilbert Kuppusamin. Alkujaan Mauritiukselta Rovaniemen kautta Tampereelle tiensä löytänyt artisti muistettaneen myös viiden vuoden takaisesta osallistumisestaan television Voice of Finland -kilpailuun.
Instrumenttipuolella supporteeraavat lisäksi siellä täällä kosketinsoittaja Harri Taittonen, soolokitaristi Elias Ruokanen sekä huuliharpistin ominaisuudessa Tomi Leino, jonka Suprovox-studion palveluihin on myös luotettu albumin analogisten nauhoitusten tekemisessä.
Ajan hengen mukaisesti mesenaatti-joukkorahoituksella osittain toteutettu CD sisältää tällä kertaa Puhakan oman tuotannon sijaan hänelle itselleen tärkeiltä vaikutteiden antajilta lainattuja kappaleita. Tämän linjan rikkoo vain levyn päätöksenä soiva groovepoljentoinen kitarainstrumentaali Jungle Slim, jonka sävellyskrediitit on rekisteröity kaikkien SlimCuts -muusikoiden nimiin.
Monen muun ikäpolvensa kitaristin lailla myös Luigin esikuva-rankingin kärkikorokkeilla patsastelevat Freddie ja Albert King. Kuppusamin hallittujen vokaalisuoritusten turvin onnistuneet uusiokäsittelyt saavat ensiksi mainitulta vuoden 1973 majesteettinen Woman Across The River sekä jälkimmäiseltä Stax-LP:n ”I’ll Play The Blues For You” järkäle Don’t Burn Down The Bridge. Gilbertin kolmas kontribuutio on bluesin ”mainstream-radioystävillisempää” laitaa lähestyvä Rendezvous With The Blues, joka ilmestyi alkujaan Jimmy Hallin samannimisellä pitkäsoitolla 1996.
Butlerin omista laulutulkinnoista valintoina jännittävämpiin kuuluu oklahomalaisen Rockin’ Jimmy & The Brothers Of The Night -yhtyeen nokkahahmon Jimmy Byfieldin tekemä ja 1980-luvun alussa levyttämä Stand Back, jonka Suomessa ennätti vuonna 1989 vertailukohdaksi versioida myös Oiling Boiling Rhythm’n Blues Band solistinaan Eero Raittinen.
Anders Lewénin käsialaa oleva funk-soulahtava Miles After Mile taas sisältyi Sven Zetterbergin 2000-luvun studiomateriaaliin. Ruotsalaisen tiennäyttäjän ylittäjäksi Butlerista ei mikrofonin ääressä sentään ole, mutta hänen tulkintansa on kunnioittava. Tätä nykyä jo edesmenneisiin blueskollegoihin lukeutui myös huuliharpisti-laulaja Gary Primich, jonka vuoden 1995 ”Mr. Freeze” -levyltä SlimCuts-miehet Tomi Leino vahvistuksenaan esittävät traditionaalisen shufflen Bad Poker Hand.
Tyypillisimmästä blues-lokerikosta irtautuvat vahvemmin Little Featin 1970-luvun alun rytmi-verryttely Sailin’ Shoes sekä countryn superstaran Vince Gillin yhdessä Delbert McClintonin kanssa kirjoittama South Side Of Dixie. Tavallaan virkistävää soundillista modifikaatiota kaiken kaikkiaan tasokkaalle ”Under The Influencelle” tuo myös Belly Of The Beast. Austinissa, Teksasissa vaikuttavan, luultavasti parhaiten John Mellencamp- ja Joe Ely -yhteistyöstään tunnetun laulaja-lauluntekijän David Grissomin 2010-luvun alussa luomasta bluesrock-instrumentaalista tosin kuullaan miltei häiritsevän identtinen päivitys kappaleen alkuperäisversioon nähden. Toimittajareppanaa vietäisiin taas sokkotestissä kuin vierasta pässiä narussa.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2026)
