Levyarvio: Susan Tedeschi


SUSAN TEDESCHI – Just Won’t Burn – 25th Anniversary Edition
(Fantasy 0088807 251913 8)

Susan Tedeschin suuri läpimurto vain 18-vuotiaana oli hänen toinen albuminsa. ”Just Won’t Burn” (1998) julkaistiin alun perin pienellä independent-merkillä (Tone Cool) tuolloin vielä varsin tuntemattoman Tom Hambridgen tuottamana.

Tuloksena oli kaikki yllättänyt megamenestys. Levy myi parissa vuodessa blues-albumille käsittämättömät miljoona kappaletta ja toi Tedeschille parhaan uuden artistin Grammy-ehdokkuuden.

Saavutusta korostaa vain se, että 1990-luvun lopulla ei ollut kovin tavanomaista, että musiikista kiinnostunut nuori nätti nainen valitsee bluesin. Enemmänkin aika muistetaan Britney Spearsin ja Christina Aguileran kaltaisista poptähtösistä.

Neljännesvuosisata myöhemmin julkaistu juhlapainos osoittaa, että albumi on säilyttänyt varsin hyvin alkuperäisen tehonsa. Susan Tedeschi näyttäytyy levyllä laulajana, jolla on aito blueslaulajan sydän, sielu ja ääni. Ne ovat ajattomia hyveitä, ja niiden ansiosta ”Just Won’t Burn” ei ole menettänyt mitään alkuperäisestä tenhovoimastaan.

Susan Tedeschi vetää alkuperäisen levyn 11 kappaletta läpi kuin vanha tekijä. Jälki on todellakin yllättävän kypsää ja tasapainoista. Tunnistettava ääni vangitsee ja kantaa hienosti läpi albumin.

Instrumentaalipuolella Tedeschi saa oman bändinsä ohella mainiota tukea nuorelta, nousevalta kyvyltä Sean Costellolta. Costello kuoli kymmenen vuotta näiden levytysten jälkeen.

Levyllä on neljä Tedeschin omaa sävellystä, joista parhaasta päästä ovat viehkosti reggaesävytteinen You Need To Be With Me, Looking For Answers, jota värittävät Tedeschin slide ja Ian Kennedyn viulu, sekä nimikappale, hieno, hidas blues, jolla Tedeschin tarkkaan harkittu, taloudellinen kitarointi on nautittavimmillaan. Päätöskappale Friar’s Point edustaa levyn raa’inta, alkuvoimaisinta bluesia.

Myös tuottajan ja koko levyllä rumpuja soittavan Tom Hambridgen laulut istuvat hyvin. Varsinkin It Hurts So Bad tarjoaa laulajalle mahdollisuudelle revitellä äänijänteitään niin, että vertailu Janis Jopliniin on väistämätöntä. Tedeschin bändin kitaristin Adrienne Hayesin menopala Can’t Leave You Alone nousee sekin hienosti esiin.

Lainamateriaalin parissa Susan Tedeschi on kuin kotonaan. Ruth Brownin alkuperäisesityksestä poikkeava Mama, He Treats Your Daughter Mean osoittaa fiksua vaistoa ja muuntautumiskykyä. Hivelevän kaunista tulkintaa John Prinen Angel From Montgomerystä voi vapaasti verrata Bonnie Raittin paljon tunnetumpaan tulkintaan.

Juhlapainos sisältää myös viisi ennen julkaisematonta biisiä, mukaan lukien kaksi alkuperäiseltä levyltä pois jäänyttä kappaletta sekä alkuperäistä räyhäkkäämmän version Looking For Answersista.

Pois jätetyistä komean tulkinnan saava Koko Taylorin Voodoo Woman olisi kyllä ansainnut paikkansa levyllä esimerkiksi hieman välipalaksi jäävän, kokeilevia aineksia sisältävän Found Someone Newn tilalla.

Parasta lisämateriaalissa ovat kuitenkin tuoreet, kahden vuoden takaiset Tedeschi Trucks Bandin huikeat livevedot Tedeschi-originaaleista Looking For Answers ja Just Won’t Burn. Ne osoittavat 25 vuoden takaisen materiaalin ajattoman kestävyyden.

Harri Aalto
(julkaistu BN-numerossa 2/2024)

Share