LEVYARVIO: KALLE SALONEN – Barracuda Man (Texicalli, 2016) (BN 2/16)

Hammond-taituri Kalle Salosen järjestyksessä toinen sooloalbumi groovaa mehevästi, sovitukset ovat ilmavia ja suorastaan koukuttavan hypnoottisia. Muutama vuosi sitten ilmestyneestä “Cat Slidestä” Salonen on jatkanut matkaansa toisaalta syvemmälle jazzin ja funkin olemukseen, mutta myös siirtänyt rytmistä painopistettä hivenen 70-luvun discon suuntaan. Pää-äänenpaino annetaan toki “Barracuda Manillakin” instrumentaaleille, mutta nyt mukana on myös laulukappaleita, joita tulkitsee Salosen bändin rumpali ja levyn tuottaja Hannu Pikkarainen sekä vierailijat Marjo Leinonen ja Johanna Försti. Pikkaraisen äänestä huokuu albumin nimikappaleessa pehmeä ja sielukas blues, mutta silti, pisteet laulutulkinnoista keräävät Leinonen ja Försti. Voisin jopa väittää ja väitänkin, että Förstin tulkinta soul-funk-kappaleessa Two Fools potkii jopa kovempaa kuin Francine Kingin originaali.

Salonen viettelee matkustamaan tietynlaisessa ajanvirrassa, jossa tulee kohdanneeksi monia tuttuja musiikillisia elementtejä, jotka on kuitenkin sijoiteltu uudella kekseliäällä tavalla. Salonen kiusaa ja antaa siimaa kuulijalle napata syötti koukkuineen ja tarjoaa sen jälkeen mehevää kyytiä painaessaan kaasua kuin itse Jimmy Smith tai Brian Auger konsanaan.

Vilkaisin kristallipalloon ja näin, että “Barracuda Man” tulee nousemaan erittäin korkealle vuoden 2016 julkaistujen kotimaisten albumien kategoriassa.

Janne Örnberg
(julkaistu BN-numerossa 2/2016)

Share