LEVYARVIO: PAULI HALME – This Time It’s Personal (Hilland, 2014) (BN 1/16)

Pauli Halme on niittänyt huomiota erinomaisena countrykitaristina ja lempimusiikkinsa lipunkantajana. Yhtyelevyjen jatkoksi Pauli julkaisi tämän akustisen soololevyn jo 2014. Jos Paulin bändituotoksillaan soittama Telecaster on osoittanut hänen plektrasoittotaitonsa huikeaksi, todistaa “This Time It’s Personal” saman sormipikkauksen suhteen.

LP:n kappaleet ovat Paulin omaa käsialaa, mutta vaikutteet kuuluvat selvästi. Merkittävimmäksi sormipikkauksen esikuvakseen Pauli on maininnut Chet Atkinsin ja se kuuluu läpi levyn. Myös Jerry Reedin vaikutus on läsnä muillakin kuin ilmeisimmin juuri hänelle osoitetulla Reed On! -vedolla, jolla kuuluu Reedin taipumus funkahtaviin rytmeihin sekä bluessävyihin.

Pauli käyttää teemojen välisissä siirtymissä usein nopeita ja runsaita juoksutuksia. Niistä tulee helposti mieleen Tommy Emmanuelin rönsyilevä soitto perusteeman ympärillä sekä teemaan liittyvissä improvisaatioissa. Paulin tyyli on puhdasta ja sormipikkaustekniikka kohdillaan: sormia on käytössä perinteisen Travis-pickingin kahden sormen sijasta tarvittaessa vaikka koko käden viisikon verran. Countrypikkausperinteen hallinta näkyy jo mainittujen esikuvien lisäksi kappaleiden rakenteissa sekä melodiakuluissa, mistä oiva esimerkki on Fiddler On The Loose, jossa on kaikuja countryn viuluinstrumentaaleista sekä niiden kitaraversioista ilmeisesti Doc Watsonin luoman tradition mukaan. Tunnelmat ja nopeus vaihtelevat kipakkatahtisista viulutunnelmista keskitempoisten kautta seesteiseen Little Good Luck Charmiin.

Jos nopeissa kappaleissa mitataan soittajan ketteryyttä ja kuulijan huomio kiinnittyy sävelryöppyyn sekä tekniikkaan, on hitaamman kitarainstrumentaalin melodian ja soiton jännitteen luominen koko esityksen kaareen usein nopeampitempoisia vetoja vaikeampaa. Pauli onnistuu erinomaisesti tässäkin niin säveltäjänä kuin soittajana. Huumorista kertonee päätöskappaleen Too Much Information nimi sekä sisältö.

Tämä on kerrassaan mainio paketti, jota suosittelen kaikille instrumentaalimusiikin ystäville ja erityisesti sormipikkauksesta kiinnostuneille.

Jussi Ronkainen
(julkaistu BN-numerossa 1/2016)

Share