DON CAVALLI AND HIS DON’T CARE BOYS
(Spare Time CP-501, 7” single)
Palanquin Rock / Nirvana
Harvat muusikot voivat mahtailla reitittäneensä artistisen polkunsa yhtä omaleimaisesti ja silti niin johdonmukaisesti kuin Don Cavalli. Vaikka persoonallisen käheästä lauluäänestään tunnettu ranskalainen on meritoitunut ennen kaikkea autenttisen rockabillyn saralla, on matkan varrella riittänyt runsain mitoin sivuaskelia myös selvästi tunnustelevampien taiteenlajien parissa. Juuriltaan tyylillisesti jo sangen kauas versonut vuoden 2012 pitkäsoitto ”Temperamental” edustikin eräänlaista kulminaatiopistettä Cavallin vaihtoehtoisella tiellä. Levyn eri aikakausien musiikintekotapoja ja -soundeja ennakkoluulottomasti sekoitellutta elekrojuurevaa synteesiä sekä ihasteltiin että vieroksuttiin. Vuonna 2019 hän päätti palata taas lähemmäs perusasioita, mutta sittenkin ilmaisuaan aiemmasta jalostaen sekä lisäten nyt tulkinnalliseen vahvuusarsenaaliinsa myös oldtime-henkistä puoliakustista bluesia sekä mustan gospelin ja vaihtoehtoisen countryn elementtejä. Juuri tällaista yhtäaikaisesti sekä järkähtämättömän vanhakantaista että avantgardistista rock’n’roll-filosofiaansa tämä ”Charlie Feathersin reinkarnaatioksikin” joskus luonnehdittu velmuileva multilahjakkuus lietsoo seuraaville tajunnan asteille myös kahdella uudella hengentuotteellaan. Palanquin Rockilla hän kantrirokkaa intensiivisesti 1950-luvun tapaan, antaen myös samalla malliesimerkin uniikista tyylistään rytmittää laulusäkeitä koko lailla kaikkea muuta kuin koulukirjan sääntöjen mukaisesti. Nirvanaan taas kuulija saatellaan tunnelmoivan swingin sävelin. Herkältä ja viattomalta kieltämättä kuulostaa, mutta jonkinlainen konnankoukkuhan tähänkin on pakko olla haudattuna. Fais attention – olkaapa varuillanne siellä!
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2022)
