Levyarvio: Edgars Rubenis – Slow Lightning


EDGARS RUBENIS – Slow Lightning
(omakustanne)

Oletteko mahtaneet aiemmin kuulla latvialaisesta Edgars Rubenisista? Ennen vastaanottamaani yhteydenottoa en luultavasti ollut minäkään. Sitten sain oppia tämän persoonallisen kitaristin ja säveltäjän myös vierailleen alkuvuonna 2022 keikkamatkalla Suomessa, minkä lisäksi hän on harjoittanut aiempaa yhteistyötä mm. oululaisen taiteilijanimellä Kadonnut Manner esiintyvän Lauri Mannerin sekä helsinkiläisen Lauri Hyvärisen kanssa. Tätä nykyä Haagissa, Alankomaissa asustelevalla muusikolla on takanaan jo pitkähkö putki soittohommissa, mutta nyt hän on rohkaistunut avaamaan myös soolouransa levyttävänä artistina – toki tietyin itsensä tarkoin rajaamin reunaehdoin.
Digitaalijakelussa sekä c-kasettina (jolle materiaali on myös alun perin äänitetty loka-joulukuun 2021 aikana) ilmestyneen ensijulkaisun seitsemän instrumentaalista kotitallennetta muodostavat samalla ykkösosan Rubenisin 1920–40-luvuille haikailevista ragtime- ja bluesnumeroista rakentuvalle albumisarjalle ”Pains And Boogie”. Kaikkien kappaleiden hän informoi syntyneen kevään 2020 jälkeen, silloin kun… no, tiedättehän te kyllä mikä alkoi.
Vaikkei levy tekniseltä toteutukseltaan taidakaan täysin kaupallisia normeja täyttää, antaa workout-henkinen kitaratuokio pääosin koukuttavaa kyytiä, eritoten avausraita Lockup Rag sekä kelpo kantripikkausta demonstroiva Not Having Heard Chet For A Long Time nappaavat kuulijan vaivatta matkaansa. Soittotyyliltään Edgars ei kuulu puuduttavimpien hienostelijoiden kerhoon, vaan hänen musiikkinsa on eläväistä sekä helposti seurattavaa. Pelkillä järjestysnumeroilla varustetut kokeellisemmat, paikoin kansanlauluhenkiset mollisoinnutetut teemanumerot Nr 3, 7 ja 27 muodostavat toki omanlaisensa kestävyyslajin miltei puolen tunnin yhteismitassaan, mutta pikakelaukseen ei niidenkään kohdalla ollut ainakaan tällä toimittajalla tarvetta lipsua.

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2022)

Share