EDGAR WINTER – Brother Johnny
(Quarto Valley QVR 0149)
Perimätietojen mukaan kaikista yleisin kysymys, mitä Johnny Winteriltä kysyttiin, oli ”Hey where’s your brother?”. Taisi olla Edgar Winterillä tuolloin hiukan pidempi kuiva kausi menossa, ainakin musiikillisessa mielessä, kun levyjä ei viitsinyt tai halunnut tehdä. Viimeisin julkaisu taitaa olla Steve Lukatherin kanssa tehty ”An Odd Couple Live”, jonka ilmestymisestä tosiaan on kulunut aikaa. Nyt pitkä odotus palkitaan, sillä Edgar on vihdoin saanut levyn ulos.
Kyseessä ei ole uutta musiikkia, vaan kuten nimestäkin voi päätellä, tribuuttialbumi velipojalle. Mukana sessioissa on ollut lähes koko nykybluesin kerma, kuten Joe Bonamassa, Billy Gibbons, Warren Haynes, Steve Lukather, Keb’ Mo’, Bobby Rush, Kenny Wayne Shepherd, Derek Trucks, vain muutamia mainitakseni. Kappaleet ovat tietenkin velipojan ohjelmistosta tuttuja ja levy on todellista laskiaispullaa meille Johnny Winter -faneille. Omasta hyllystäni löytyy varmaan parikymmentä vinyyliä ja muutama CD siihen päälle. Oman mausteensa arviointiin antaa se, ettei tietoja vierailijoista digijulkaisun mukana tulleessa liitteessä ollut, eli mututuntumalla mennään.
Levyltä ensimmäisenä sinkkuna julkaistiin Mean Town Blues, jossa slidekitaristin taitojaan pääsi esittelemään Bonamassa. Versio on niin hurja, että sanoisin sen jopa olevan lähes yhtä tiukka kuin alkuperäinenkin. Korvakuulolta arvioiden Stormy Mondayn laulusolisti on mielestäni Bobby Rush ja slideosuudet hoitaa Derek Trucks. I’m Yours And I’m Hers -sävelmän liidilaulaja kuulostaa Billy Gibbonsilta ja slidekitara voisi myös olla hänen. Johnny B. Goode lähtee sellaiseen lentoon, että oksat pois ja käpyjä selän alle. Soololaulu jaetaan Edgarin sekä Joe Walshin kesken ja kitarassa on David Grissom (tämä on tietoa) Edgarin ryydittäessä menoa saxofonillaan. Myös Edgarin ohjelmistoon kuulunut Rock’n’Roll Hoochie Koo toimii moitteettomasti falsetissa lukuun ottamatta laulavaa kuoroa, joka suoraan sanottuna on hirveä. Kitaristina on todennäköisesti Steve Lukather.
Joe Bonamassan laulama ja kitaroima Self Destruction Blues on erittäin rankka. Vanha sotaratsu Got My Mojo Workin’ piiskataan sellaiseen laukkaan, että ikämiestä alkaa hengästyttää. Laulajana on Bobby Rush, luulisin, ja harpisti, kuka ikinä onkaan, puhkuu nurin talot ja tienviitat. Mieluisin versio on Guess I’ll Go Away, jossa kitaristi voisi olla Kenny Wayne Shepherd. Viimeisenä oleva, jousien tukemana ja pianoballadina alkava End Of The Line on todella kaunis.
Edgar Winter on todella hyvässä vedossa, kun otetaan huomioon hänen ikänsä tai mahdollisesti käyttämänsä sallitut ja kielletyt lisäaineet sekä albinismi, joka hänellä ja Johnnyllä on. Edgar myös laulaa todella hyvin, paremmin kuin esimerkiksi John Mellencamp, Steve Earle tai Bruce Springsteen. Näin (tätä kirjoittaessa) helmikuun pakkasten aikoihin ei tietenkään pitäisi vielä tehdä listauksia vuoden parhaista levyistä, mutta kyllä ”Brother Johnny” on yksi todella vahva ehdokas listalle. Arviota lukiessanne levy on jo kauppoihin saapunut, joten mitä te siinä vielä istutte? Ylös, ulos ja kivijalkakauppaan joka iikka!
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 3/2022)
