ERIC’S BLUES BAND – Rolling Avenue
(EBB 004)
Olemme tottuneet vuosien saatossa saamaan länsinaapuristamme Ruotsista laadukasta blues-tyyppistä ratkaisua. Nyt uudella (seitsemännellä?) julkaisullaan Eric’s Blues Band putsaa pelipöydän siihen malliin, että ryhmä lunastaa ketterästi oman paikkansa noiden osaajien joukossa.
Eric Hanssonin ura starttasi soittelulla Tukholman seudun pubeissa. Innoittajina hänellä oli sellaisia nimiä kuin B.B. King, Stevie Ray Vaughan, Eric Clapton ja Jimi Hendrix. EBB käynnistyi juuri viime vuosituhannen puolella, alussa yhtye levytti harvakseltaan, mutta tahti on viime vuosina tiivistynyt. Alkuperäinen EBB hajosi vuoden 2010 alussa ja sen jälkeen Eric on käyttänyt yhtyeessään freelance-muusikkoja. Uutuuslevyllä kuullaan myös muutamia vierailijoita, Anders Lewéniä ja Alan Haynesiä, kumpaakin yhdellä, sekä Jerry Portnoyta kahdella raidalla.
Tässä ei nyt jätetä selittelyille mitään sijaa, vaan jyvät erotellaan akanoista heti kättelyssä, kun Stay With Me kajahtaa eetteristä. Täsmäkitaran juhlaa edustava biisi on suorastaan marinoitu Albert Kingin henkisessä perinnössä. Kyseessä on hidas blues, mitä puhaltimet vielä mainiosti taustoittavat. Vahvasti samasta osoitteesta on inspiraatiota haettu Who Are You’lla, nopea funkyblues etenee täsmällisesti ja tarkasti maaliinsa. Is This The Prize I Have To Pay on perinteiseen formuun ajettu hidas blues, kitarassa kuulemme jälleen Albert Kingiä, mutta intensiivisyydessään tämä ei kahdelle edelliselle pärjää. Yksittäinen täysosuma jos pitäisi nimetä, niin se voisi olla Next Train South, joka sujuvasti ammentaa Fleetwood Macin ja erityisesti Peter Greenin oppeja. Esitys on suorastaan hypnoottinen, sävellys kipeänkaunis ja kokonaisuus herkkä ja hauras.
Toisenlaista tulokulmaa haettaessa Evil Game (mukana Lewén) pistää touhun villiä liukkaammaksi swingiksi, kyllä peijakas kulkee. Piano pumppaa sekaan boogie woogiet ja veikkaanpa, että puhaltimien tööttäämä Jump Jive & Wail -riffi on tarkkaan harkittu yksityiskohta. Aikamoisen mehevä oivallus on istuttaa perinteikäs swingsävellys ravikomppiseen muottiin ja antaa palaa. Ehkä Girl on rock and rollia ajalta ennen rock and rollia, lystiä ainakin piisaa koko rahalla. Ja jos nyt kaipaa vielä lisää vauhtia masiinaan, niin sellainen on Portnoyn tähdittämä ravishufflerytmihirmu Drinking Man’s Blues. Meno on vallankin hurjaa ja se jatkuu edelleen Portnoyn tukemalla perusrytkeellä Next Train South. Asiallista peruspunnerrusta edustaa myös You Make Me Fly, joskin se jää näin kovassa kisassa pahasti huippuvetojen jalkoihin. Vielä pitää nostaa tapetille Ball And Chain -raita, joka starttaa kivalla down home -soundilla. Kunnolla vauhtiin päästyään esitys ilmentää slidekitaran riemujuhlaa – ja slideputki, se on todennäköisesti ilmiliekeissä.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 4/2022)
