JJ NYBERGH & BLUESRADIATORS – Blue White Yellow
(Riffids RLP-01)
Vaasan seudulta lähtöisin oleva mutta pidempään Tampereen maisemissa viihtynyt kitaristi-laulaja Jouni ”JJ” Nybergh on palannut vuosien tauon jälkeen äänitekantaan. Ulkoisestikin vaikuttava omakustanne on samalla kokeneen artistin ensimmäinen vinyylijulkaisu.
Ennen Bluesradiators-kokoonpanoaan (toisessa kitarassa Antti Talvitie, bassossa Mika Sinisalo ja rummuissa Akseli Hirvonen) Nybergh on isännöinyt mm. yhtyeitä Milkcow Blues Band/Milkcows ja Slowhands. Maitokarjaporukan kanssa hän on myös tehnyt aikaisemmat niin ikään omakustanteiset pitkäsoittonsa vuosina 1996 ja 2000.
”Blue White Yellow’lla” operoidaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta bändikipparin kirjoittaman kappalematerian kimpussa. Vaikkei rehellisyyden nimissä levyn sisältö olekaan sävellyksellisesti tai sovituksellisesti epätavallisen idearikasta, lauluntekijänä Nybergh on silti mies paikallaan. Vain imaginääriset genre-sermit raja-aitoinaan hän venyttelee tyyliasteikkoaan sähköisestä Chicago-bluesista (mm. Good Morning Blues), äkäiseen bluesrockiin (mm. Hit Blues), folkahtavaan americana-popiin (mm. Sweet Guitar) sekä Johnny Cash -inspiroituneeseen countryyn (True Style).
Bluesradiatorsin kohdalla ei ole nimestään huolimatta muutenkaan kyse jäähdyttelystä. Bändin soitto soljuu ja kokemus kuuluu kilometrien päähän. Paikoin soitinvalikoimaa täydentävät vierailevien muusikoiden toimesta mm. saksofonit, urut, huuliharppu ja hanuri.
Sitä vastoin suomalaisartistien perinteiseltä ”Akilleen kantapäältä” ei myöskään Nybergh voi täysin välttyä: laulajana hänen rahkeensa riittävät nipin napin keskitason paremmalle puolelle eikä sanojen lausuminenkaan rehellisesti sanoen aivan natiivienglannilta kuulosta. Omaa musiikkiaan esittäessään JJ tulee silti pääsääntöisesti ohittaneeksi pahimmat karikot ja saa käännettyä puutteet originellilla otteella edukseen. Tämä korostuu levyn suomeksi lauletulla Hank Williams -henkisellä countrynumerolla Puupenni, jolla solistille ominaiset ylimaneerit kulkevat kielenvaihdoksestakin huolimatta kiltisti mukana.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2026)
