Levyarvio: Mark Hummel

MARK HUMMEL – Wayback Machine (Electro-Fi 3459) Eräs parhaista nykypäivän blueshuuliharpeista ja -laulajista tekee viimeisimmällä levyllään musiikillisen aikamatkan 1930- ja 40-luvuille ja silloin alkaneelle Chicago-bluesin suosiolle. Muuttoliike etelävaltioista oli alkanut ja musiikki kulki puuvillapelloilta metalliteollisuudessa työllistyneiden mukana. Tuolloin valtaosa bluesista esitettiin akustisesti ja sähköblues teki tuloaan vasta 1940-luvun lopussa. Mark Hummel on aina ollut ihastunut LUE LISÄÄ

Share
Read More

Levyarvio: Tinsley Ellis

TINSLEY ELLIS – Ice Cream In Hell (Alligator ALCD4997) Yli neljän vuosikymmenen ajan Tinsley Ellis on ilahduttanut blueskansaa tinkimättömällä tyylillään. Bluesmiehenä Ellisin uskottavuus alkaa olla huipussaan, lähestyyhän mies uhkaavasti parin vuoden päästä koittavaa suomalaisittain kunnioitettavaa kansaneläkeläisen ikäpyykkiä. ”Ice Cream In Hell” on Tinsley Ellisin kahdeksastoista omissa nimissään tekemä pitkäsoitto. Studiossa on ollut mukana varsin ammattitaitoinen LUE LISÄÄ

Share
Read More

Levyarvio: Sonny Landreth

SONNY LANDRETH – Blacktop Run (Provogue PRD 7582 2) Sonny Landrethin edellinen, pari vuotta sitten ilmestynyt albumi oli akustista ja sähköistä materiaalia sisältänyt livekiekko ”Recorded Live At Lafayette”. Uudella, alkuvuodesta ilmestyneellä ”Blacktop Run” -levyllä slidekitaristi suorittaa kuitenkin paluun studioympäristöön. Äänitykset on tehty miehen kotikonnuilla Louisianassa, maaseudun keskellä sijaitsevalla kuuluisalla Dockside-studiolla. Landreth yhdistelee cd:llä totutusti bluesia, LUE LISÄÄ

Share
Read More

Levyarvio: GA-20

GA-20 – Lonely Soul (Karma Chief Colemine KCR 12004) Millaista musiikkia soittaa yhtye, joka on ottanut nimensä Gibsonin vanhasta kitaravahvistimesta? Vanhaa ja juurevaa? Osittain oikein, sillä tämä Bostonista kotoisin olevan parrakkaan duon ensialbumi sisältää monipuolista perinnetietoista bluesia ja muuta juurimusiikkia. Soundi on kuitenkin tyylikkäästi päivitetty, sopivan moderni. Kitaristi-laulaja Matthew Stubbs on soittanut Charlie Musselwhiten yhtyeessä LUE LISÄÄ

Share
Read More

Levyarvio: Dion

DION – Blues With Friends (Keeping The Blues Alive #) Dion DiMuccia 1960-luvulla edustaneen levy-yhtiön Columbia Recordsin mielestä rock oli ohimenevä villitys. Siksi he halusivat asettaa myös laulajatähtensä hieman iskelmällisempään muottiin, mikä ei tietenkään sopinut hänelle. Dion levytti mitä halusi, ja monesti äänitteet päätyivät varaston hyllylle. Kaikesta huolimatta hän on tehnyt yli 30 albumia, kesäkuun LUE LISÄÄ

Share
Read More

Levyarvio: Gary Moore

GARY MOORE – Live From London (Provogue PRD 7605 2) Kummitteleeko Gary Moore haudan takaa, kun uutta levyä pukkaa liki 10 vuotta hänen kuolemansa jälkeen…? No ei sentään, kyseessä on joulukuussa 2009 Lontoon Islington Academyssä taltioitu livenauhoitus. Ajan hengen mukaisesti tämän saa useina eri versioina, kuten värillisenä tuplavinyylinä, cd:nä ja deluxe-settinä, jossa on mukana plektroja, LUE LISÄÄ

Share
Read More

Levyarvio: Thorbjorn Risager & The Black Tornado

THORBJØRN RISAGER & THE BLACK TORNADO – Come On In (Ruf RUF 1271) Tanskalainen Thorbjørn Risager on julkaissut yhdennentoista albuminsa yhdessä The Black Tornado -yhtyeensä kanssa. Risager säveltää ja sanoittaa omat kappaleensa. Hän on myös kokoonpanon kitaristi ja laulaja, jonka syvää baritoniääntä on verrattu mm. Ray Charlesiin ja Joe Cockeriin. Yhteistyö The Black Tornadon kanssa LUE LISÄÄ

Share
Read More

Levyarvio: Potatoes

POTATOES – Tapiola Hagalund (Texicalli TEXCD 162) Viipyilevän rautalankakitaran ja sitä herkästi tukevien urkujen voimin Rainflowers-kappaleella käynnistyvä neljäs Potatoes-albumi katkaisee yli 30 vuotta yhdessä kypsyneen instrumentaaliyhtyeen pitkähkön hiljaiselon studiomarkkinoilla. Texicalli-merkille kitaristi Mikko Lankinen, urkuri Antti Ahvenainen, basisti Kimmo Lehtola ja rumpali Jari ”Hirkka” Hirvonen ovat joka tapauksessa tehneet uskollisesti musiikkia aina vuodesta 1994 lähtien. Myös LUE LISÄÄ

Share
Read More

Levyarvio: Black Devils & Ile Kallio

BLACK DEVILS & ILE KALLIO – Live At Tavastia 2019 (Ainoa AOP-20ALB06) Jaaha, pitäisikö tässä nyt sitten itkeä vai nauraa? Tämä kysymys yleensä esitetään vähemmän positiivisessa mielessä. Mutta ei nyt, sillä vastaus on sekä että. Itkun saattavat aiheuttaa liikutuksen kyyneleet, kun muistelee miten rokkibändit aikoinaan vielä rokkasivat. Hersyvä nauru syttyy, kun hämmästelee, että näin se LUE LISÄÄ

Share
Read More