THE LOVEMATCHES – Hug And Hold All Night Long
(Emsalö Music EMLP071)
Tiedämmehän me, mitä kaikkea onnistuneen levyn julkaiseminen tekijältään vaatii. Erityisen hyvien kappaleiden sekä parasta laatua olevien yhteistyökumppaneiden lisäksi matkassa tulee olla sopivassa suhteessa sekä henkilökohtaista osaamista, ymmärrystä että vilpitöntä intohimoa. Ajankohdan on niin ikään natsattava kohdilleen ja tähtien oltava muutenkin suotuisissa asennoissaan. Kaiken tämän päälle ja ehkä jopa ennen kaikkea: hedelmällisimpään luomistyöhön tarvitaan aina myös ”lietsojia”. Provokaattoreita, jotka herättävät itsekriittisimmänkin taiteilijan sielussa kaivatun yllytyshulluuden ja saavat hänet ottamaan ratkaisevan askeleen sille muusikkouden sektorille, missä kaikkea ei tarvitse enää perustella järkisyin. Pasi Rytköselle ja Sanna Björkmanille tällaiseksi musamuusaksi valikoitui Janne Louhivuori, josta kehkeytyi omasta aloitteestaan myös nyt käsillä olevan toistaiseksi omaperäisimmän Hurriganes-coverlevyn tuottaja.
Tuhansien sessioiden studiokokemuksen omaava ja eittämättä monien mielissä juuri Hurriganes-jäsenyydestään parhaiten muistettava mestarikitaristi tutustui karismaattisen ”americana”-duon tekemisiin yhteisten keikkojen merkeissä. Louhivuoren esittäessä Ganes-ohjelmistoaan Black Devils -yhtyeen kanssa samoihin tilaisuuksiin osui aika ajoin myös tyylillisesti tyystin toisesta maailmasta tullut akustinen kaksikko. Kuilu tyypillisen Ganes-käsityksen ja The Lovematchesin välillä oli ilmeinen, muttei ylittämätön. Pian kävi selväksi, etteivät maailmat olleetkaan niin kaukana toisistaan.
Ennakkoluulottomasti myös rokkaavampia lainakappaleita omaan ”lälläri-tyyliinsä” ennenkin sovittaneelle Lovematchesille Hurriganes ei ollut aiheena aivan vieras. Esiintymislavoilla tapahtuneiden aikaisempien Ganes-kokeilujen positiivinen vastaanotto oli jo enteillyt hyvää, mutta rikoskumppaneille itselleen ne kenties sittenkin edustivat vain kertaluontoisia haasteprojekteja muiden joukossa. Siihen asti, kunnes kaikista mahdollisista henkilöistä Janne Louhivuori sen vihdoin sanoi ääneen: nämä versiot olisi syytä tallentaa ja päästää kaikkien kuultavaksi kokonaisena albumina!
Lovematchesillä ei ole tapana tehdä asioita puolivillaisesti. Sen suuri vahvuus on pohjatyö, johon sisältyy ei vain treeniä ja sovitusten hierontaa, vaan myös mentaalista valmistautumista ja valmentautumista tulevaan. Ja kun tositoimeen lopulta ryhdytään, kelkan kyytiin hypätään yhtäaikaisesti naamat haudanvakavina mutta silti läpipaistava pilke silmäkulmassa.
Kymmenen Hurriganesilta (tai sen jäsenten soolotuotannoista) poimittua kappaletta eivät ole pyörremyrskytrion (eikä etenkään sen varsinaisten tribuuttibändien) jo entuudestaan loppuun kaluamia jättisuosikkeja, vaan pitkälti ”unohdettuja” helmiä. Jytäelementeistä lähes kauttaaltaan riisuttu esitystapa luonnollisesti puoltaa rakenteeltaan melodisempia ja siinä suhteessa luultavasti hieman harvemmin coveroinnin kohteeksi päätyneitä sävelmiä.
On tiettävästi kiittäminen tuottaja Louhivuorta, että levyllä esiintyy enimmäkseen Rytkösen ja Björkmanin omat äänet ja ydinsoittimet (Pasi kitaroineen ja Sanna harmonikkoineen sekä erilaisine perkussioineen) mahdollisimman lähellä heidän livesoundiaan. Instrumentaalisia lisäkerrostumia tuotteelta kyllä löytyy, mutta niitä on ripoteltu sekaan äärimmäisen harkitusti. Vierailevia muusikoita kuullaan vain pariin otteeseen: Johan Järf ja Janne Louhivuori soittavat bassoa muutamalla raidalla, minkä lisäksi lainoista ”ilmeisimmällä” joskin The Lollipops -alkuperäisversion tavoin muodossa I’ll Stay By Your Side kirjatulla numerolla Järfin (basso) ja Louhivuoren (banjo) ohella mukana ovat Janne Haavisto perkussioissa sekä Susanna Hallaste koskettimissa.
”10/80”-LP:n Bye Bye Bye avaa tribuutin rohkeasti harmonikkateemoineen ja ”jazz-sointuineen”. Mikäli kuulijalle ainoastaan Ganes-näkemys on ainoa oikea ja hyväksyttävä, hän luultavasti on jo tässä kohtaa etsimässä virtanappia levysoittimestaan. Me muut taas olemme sulaa vahaa pariskunnan maanläheisen tunnelmoinnin äärellä. Vastaavanlaisen väistämättömän psyykkis-kemiallisen reaktion aiheuttaa myös saman alkuperäislevyn päätösinstrumentaali Just For You, johon Rytkönen on kirjoittanut ihastuttavan onnistuneet tekstit.
Duon lauluäänet harmonisoituvat täyteläisimmin toisiinsa folk-sävyiseksi maalatulla ”Hurrygames”-levyn balladilla Heartbreak Woman. Remun absurdit lyriikat edellä mainitun albumin Teenagella taas kääntyvät hellyttäväksi teinipopiksi, jollaisena höpsön laulun olisi voinut alun alkaenkin toteuttaa.
Perin vaikeaa on yhdistää myös kuulasta Teardropsia vuosimallin 1981 Hurriganesiin. Edellisen tavoin Ile Kallion kitaravaltiuden ajoille sijoittuvien ”Seven Days, Seven Nightsin” (1983) avausrokkaus Love Me Only sekä ”Hot Wheelsin” (1976) Come To Me Baby pistävät puolestaan punttiin liikettä Lovematchesin Everly Brothers -henkisessä käsittelyssä. Jälkimmäisellä kuluttajan korvaa koetellaan yhdellä Suomirock-historian harvoista kazoo-sooloista. Everly-juuristaan muistuttaa konkreettisesti myös Cisse Häkkisen ”Summer Party” -soolokiekolla (sekä silloin tällöin Ganesin keikkaohjelmiston välityksellä) suomalaisille tutoroitu The Price Of Love.
”Hangerilta” valikoitunut viehkeä countryfolk-sovitteinen Until I Settle Down poikkeaa monista levyn muista Hurrikaani-originaaleista siinä mielessä, että sen lyriikoissa saattoi piillä hitusen tolkkuakin: ne näet olivat (Teardropsin tavoin) Remun tajunnanvirran sijaan ainakin enimmiltä osin syntyperäisen britin Jim Pembroken käsialaa.
Ei ole myöskään jokapäiväistä, että julkaisun kansitekstit saavat roskan menemään silmään. ”Hug And Hold All Night Longilla” näin tapahtuu – toistaen koskettavin sanankääntein tarinan kuolinvuoteellaan puoltonsa levyhankkeelle sekä etenkin albumin huipentavalle ”sopivan erilaiselle” I’ll Stay By Your Side -tulkinnalle antaneesta Honey Aaltosesta.
Voisimmepa me kaikki olla kuten Sanna, Pasi ja Honey: sopivan erilaisia. Happy Hug’n’Hold!
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 4/2025)
