NIKO AHVONEN & TILANTEEN HERRAT – Valmis maailma
(Roihis Musica RMLP042 [LP]/RMCD042 [CD])
Toisen pitkäsoittonsa alkajaisiksi Tilanteen Herrat pelottelevat heti pysäyttävällä mielikuvalla: täällä sitä vain ”kemutaan ja remutaan, häilätään ja bailataan, valmiissa maailmassa” – toista se oli edellissukupolvien aikaan. Taatusti monien muidenkin allekirjoittama kritiikki naamioituu nimiraidalla leppoisan Herb Alpert’maisen lattarikompin sekä hieman hupsujen iskulauseiden taakse, mutta varsinaisen sanomansa suhteen tekijät ovat eittämättä enemmän kuin vakavissaan. Tällaista toimintaa on jo areenalle kaivattukin. Tervetuloa siis takaisin Niko Ahvonen ja Mitja Tuurala, nuo suomalaisen juurimusiikin ”Leiber & Stoller, Pomus & Shuman, Bacharach & David sekä Hayes & Porter yhteensä”.
Solisti Ahvosen (myös fonit, perkussiot sekä rytmikitara) ja basisti Tuuralan (myös koskettimet, taustalaulu jne.) ohella nykyisessä Tilanteen Herrat -ensemblessä soittavat urkuja Antti Utriainen, kitaraa Markus Tiiro, rumpuja Janne Haavisto sekä erilaatuisia puhaltimia Antti Snellman ja Jarmo Rouvinen. Vierailijoitakin on mukana reilu kourallinen, mm. viulisti Klaara Pyrhönen, pasunisti Jay Kortehisto, kitaristi Tuomo Dahlblom ja rumpali Raine Kokkinen. Samalla tuottajana toimiva Tuurala on myös säveltänyt huomattavan osan musiikista kimpassa Ahvosen kanssa, tekstit ovat lähinnä Ahvosen hengentuotteita.
Elämän realiteeteista ”slaavilais-rockabillynä” muistuttava Huonetta ja sukua saa toisen mahdollisuutensa Ahvosen levytyssaagassa. Alkuperäisen version hän sisällytti Studio Stadin hyväntekeväisyyskokoelmalle ”Vailla vakinaista” vuonna 2008. Myös lähtökohdiltaan rocksteady-taustaisesta Vaikeastitavoiteltavii-kappaleesta bändi saa aikaiseksi jännittävän monikansallisen keitoksen.
Jo vuoden 2025 puolella ennakkosinkkuna paljastettu Ahvosen ja Tuuralan yhdessä tulkitsema, traditionaaliseen melodiaan pohjautuva Hertsumarebalei kanavoi lievän ironian sekä akustisin latinomusiikillisin keinoin Helsinkiin kulkeutuneen ”junan tuoman” tuntemuksia. Kaukomaiden eskapismia viljelee edelliselle luontevana jatkumona Helismaa-koulukunnan käännöstraditiota kunnioittavassa nostalgiahengessä myös hyväntuuliseksi Karibian ”calypso-bebopiksi” sovitettu Push Ka Pee She Pie. Puhallinvetoinen iloittelu on sanoitukseltaan taattua Ahvosta, nuotit ja laulun nimi on kuitenkin käyty lainaamassa Louis Jordanilta. Silkkaa bebop-jazzia itseään täydentää kattaukseen kitaristi Markus Tiiron näyttöpaikkana instrumentaali En ole robotti, jonka sävellyksestä on vuorostaan tässä tapauksessa vastannut Ahvonen.
Toisinaan Tilanteen Herrojen soundi myös sähköistyy. Se vaan menee niin ottaa rohkean loikan 1970-lukuiseen ”Finnhits-maailmaan” wah-wah-kitaroineen, urkuvälikkeineen sekä pehmo-discoilevine orkesteritaustoineen – ja tekstin mukaan ”sadettakin saadaan”. Erityisempää piiloviestiä ei sitä vastoin tahdo löytyä Ahvos-mittarilla jopa harvinaisen kiltiltä lattarilta Taajaman parempi tanssija, jonka bändi ennätti levyttää ensimmäisen kerran Turenki-yhtiön digisinkulle vuonna 2016.
Satiirisen Viettilaulun ajaksi tapahtumat siirretään ragtime- ja vaudeville-hengessä ”Spike Jones -näyttämölle”. Tiiron yhdessä Ahvosen ja Tuuralan kanssa säveltämä seesteinen Laulu kullalleni taas vahvistaa jälleen mielleyhtymiä Herb Alpertin sekä tämän The Lonely Bull -hitin western-sävyisten puhallinosuuksien suuntaan.
Soulmies on aina soulmies, mutta soitannollisesti Tilanteen Herrat eivät ole tällä havaa tähän ansaan langenneet. Sen sijaan roima 1950-lukuinen rhythm’n’blues pääsee kyllä valtaamaan kertaalleen äänitilan Tili tuli tili meni -tilityksellä. Quincy Jonesin Little Richardin laulettavaksi kirjoittaman Money Is’in levytti Marjo Leinonen ja Viranomaiset levylleen ”Uusi päivä” jo 20 vuotta sitten samoin Nikon käännöstekstein. Nyt Ahvonen ja kumppanit ovat sovittaneet funkahtavan numeron uusiksi old school -raameihin. Hykerryttävän aikamatkan mahdollistaa myös ”Elvismäistä” 1950-luvun puolivälin gospel-rockabillyä harmonialauluineen, kontrabasson läpsyttelyineen ja kitarapikkailuineen tarjoava Sä tietenkin.
Vaikka Tilanteen Herrat eivät taida tällä kertaa saada radioaalloille itsestään selvää kestohittiä eivätkä he varsinaisesti riko kapinallisina sovinnaisuuden rajojakaan, ”Valmis maailma” merkitsee joka tapauksessa ansiokasta sekä jälleen hivenen uudenlaista täydennystä Niko Ahvosen levytyspakkiin. Se myös todistaa solistinsa tekstityskunnon olevan yhä kohdillaan: rakentavaa yhteiskunnallista palautetta voi antaa uniikilla tarinankerronnallisella, viihdyttävällä ja sanaleikeillä kyllästetyllä tekniikalla ilman ylikorostettua synkistelyäkin. Samalla Ahvonen taitaa tulla vastanneeksi rivien välistä myös omaan ääneen lausumattomaan kysymykseensä: ehei, ei maailma kai sittenkään vielä aivan valmis ole.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2026)
