KAAVI BLUES 20 VUOTTA!
Kaavin tori ja Kuavin Krouvi 14.6.2025
Kesäkuun puolivälissä juhlittiin Kaavi Bluesin kaksikymppisiä – ja missäpä muuallakaan kuin Kaavin torilla. Festivaalia alusta asti pyörittänyt puuha- ja piällysmies Ville Haatanen, monien bändien ja yhteisöjen nettisivujakin vuosien saatossa toteuttanut tietokonekorjaaja, muisteli juhlan kunniaksi hieman menneitä.
– Heti kärkeen on todettava, että ilman Hooter’s Bluesia ei olisi Kaavi Bluesiakaan. Ahkerasti Pohjoismaissa kiertäneen bändin keikkakalenteria nettiin päivittäessä heräsi ajatus: he keikkailevat Suomessa isoilla ja pienemmilläkin paikkakunnilla – miksei myös Kaavilla? Kun kevättalvella 2005 otin sitten ensiaskeleet bluestapahtuman suunnittelussa, piti kaikki selvittää omin päin, vinkkejä ja apua joka puolelta kysellen. Tapahtuman tuli olla yleisölle pääsymaksuton, koska bluesfestivaali oli uutta ja outoa Koillis-Savon maisemissa. Alusta alkaen pääsymaksuttomuuden mahdollisti paikallisyritysten lähteminen sponsoroimaan. Ensimmäinen Kaavi Blues toteutui suunnitellusti ja Hooter’s Blues esiintyi siellä Johnnie Marshallin kanssa.
– Tapahtumajärjestäjän taipaleelle on monenmoista koettelemusta ja kommellusta mahtunut. Pari päivää ennen ensimmäisiä blueseja lisäjännitystä ja pakon sanelemaa verkostoitumistakin aiheutti se, että syystä tai toisesta Johnnie Marshall ei ehtinyt Yhdysvalloissa lennolleen. Viivästyksen takia häneltä jäisi väliin Kaavia edeltävät keskiviikon ja torstain keikat. Hooter soitti minulle keskiviikkoaamuna, että nyt pitäisi alkaa pikimmiten soitella suomalaisia bluesmuusikkoja läpi, että löydettäisiin korvaava solisti. Minähän en tuossa vaiheessa tuntenut juuri ketään, joten aloin kaivaa esiin numeroita ja soitella Suomi-bluesin ykkösketjua läpi. Sain langan päähän muun muassa Pepe Ahlqvistin, Heikki Silvennoisen ja Dave Lindholmin, mutta heistä kukaan ei noin lyhyellä varoitusajalla päässyt. Stressi helpotti, kun Hooter ilmoitti saaneensa itse hoidettua minulle tuossa vaiheessa tuntemattoman Jo’ Buddyn tuuraajaksi. Homma oli hoidossa.
Ulkoilmatapahtuman järjestämiseen Suomen kesässä säätila tuo todella arvaamattoman ja helposti verenpainettakin kohottavan muuttujan. Tämänvuotisessa Kaavi Bluesin juhlakonsertissa säiden valtiaat olivat bluesille suotuisia, mutta näin ei ole aina ollut.
– Esimerkiksi kesä 2009 oli sään puolesta haastavalla tavalla cool. Vierasvenesatamassa juhlittiin +5 celsius-asteen lämpötilassa. Seuraavana vuonna satoi niin reippaasti, että päätettiin heti kättelyssä unohtaa ranta ja siirtää koko homma Kaavinlinnaan sisätiloihin. Vuonna 2015 satamaan osunut myrsky oli vähällä lennättää teltat ja katokset tiehensä.
Pienellä paikkakunnalla, jossa on vain yksi ravintola ja yksi majoituslaitos, voi tulla vastaan muunkinlaisia ongelmia, joihin ei plan b:tä niin vain löydykään. Esimerkiksi vuonna 2013 Kaavi Blues järjestettiin Iloharjun kulttuuri- ja urheilupyhätössä, koska perinteisenä jatkojamipaikkana toiminut hotelli-ravintola Kaavinlinna oli kiinni. Blueskansa majoittui tuolloin laajoin joukoin Haatasen kotiin ja sen pihaan. Nykyisellään toiminta on sikäli varmemmalla pohjalla, että Haatanen on nyt vuoden verran ollut mukana pyörittämässä Kaavinlinnan tiloihin auennutta Kuavin Krouvia. Juhlabluesien etkot ja jatkot pidettiinkin Timo Haikaraisen johdolla siellä.
– Vuoden 2013 Iloharjun blueseihin liittyy sellainen hauska juttu, että Dave Arcarin kanssa soittamassa ollut Honey Aaltonen ilahtui huomatessaan Iloharjun olevan oikeasti olemassa. Hän oli kuvitellut sen olevan vain Juice Leskisen biisiinsä keksimä paikka.
Takaiskut ja haasteet selättäen Haatanen järjesti peräkkäisinä vuosina yhdettoista Kaavi Bluesit. Myrskyisän kesän 2015 jälkeen oli vuorossa pari kokeilua. Vuonna 2016 hän oli puuhaamassa Juankoskella Ruukki Roots -tapahtumaa ja pari vuotta myöhemmin oli vuorossa Tahko Rhythm & Blues.
– Sekä Juankosken että Tahkon tapahtumat järjestettiin kahtena vuonna, mutta molemmissa olin toisena vuonna mukana vain asiakkaana. Kaavi Bluesin 15-vuotisjuhlasuunnitelmat kesältä 2020 pilasi korona. Sittemmin neljänä vuonna on Kaavin torilla juhlittu hieman pienimuotoisemmin Kaavi Kantri & Blues -nimikkeellä, mutta nyt kun paluu alkuperäiseen teemaan on hoidettu, niin sillä jatketaan taas.
Tänä kesänä Kaavin torille kokoonnuttiin Kaavi Bluesin merkeissä lauantaina 14. kesäkuuta viiden kokoonpanon voimin ja ilta jatkui, kuten jo todettu, viereisen Kuavin Krouvin tiloissa. Torilla saatiin operoida aurinkoisessa kesäsäässä, ja kun Pirkanmaalta saapunut Sidi & The Crayons aloitti, oli paikalle saapunut jo lupaava joukko hyvän musiikin ystäviä.
Laulusolisti Sidi Mäki-Laurilan monet muistavat vuosien takaa kulttibändi Sidi & Hervottomista, kitaristi Marko Ahon monipuuhakkuus on jo käsite ja Veijo Airaksisen taidokas huuliharputtelu vakuuttaa. Koskettimia soitti Mikko Nislin, bassoa Pertti Jaakkola ja rumpuja Ari Jaakkola. Bändi sopi avaajaksi loistavasti, sillä sen menevällä kantrirockilla on vahva sidos nimenomaan Kaaville. Ville Haatasen sanoitukset olivat saaneet seurakseen tyylinmukaiset melodiat ja yhtenä niiden laatijoista vieraili setissä mukana myös Kuopion oma roots-ässä Dave Forestfield.
Jo kauan Suomessa asunut britti L.R. Phoenix esiintyi Kaavi Bluesissa jo kolmatta kertaa, nyt yhdessä joensuulaisen rumpalin Mr Mo’Hellin kanssa. Phoenix kuuluu niihin artisteihin, jotka eivät joudu hankaluuksiin vaikka äänentoisto pettäisikin. Poikkeuksellisen kantavalla äänellä varustettu blueslaulaja, erinomainen North Mississippi Hill Country -tyylin artisti hätkäytti jälleen kerran peruskaavilaista kuulijaa väkevällä julistuksellaan. Hypnoottinen rytmi ja erinomaisen tyylitajuinen kitarointi toivat Kaavin torille harvoin kuultavaa R.L. Burnside -fiilistä.
Suomen kielessä bilebändillä tarkoitetaan yleensä sellaista kliinisellä särökitaralla terästettyjä finnhitsejä musiikillishygieenisesti soittavaa, terhakkaa ja kimaltavaa poppoota. Termiä olisi mielestäni hyvä hieman tarkistaa. Huomattavasti vähemmin boolein nimittäin onnistuisi biletys vaikkapa, itsensä pub rockin kunniakkaaseen genreen luokittelevan, Shakin’ Skeletonsin tahtiin. Itsehän viihdyn bileissä automiehenäkin, jos viihdykkeenä tarjoillaan brittiläisen kulmikkaasti svengaavia rokkiklassikoita ja rytmibluesia. Tärisevien luurankojen setissä kuultiin itsestään selvän Shakin’ All Overin lisäksi mm. Roadhouse Blues, I Can Tell ja sille jännän vastaparin nimellään tarjoava You Never Can Tell – menomusan aatelia kaikki ja kun esityskin hoitui taidolla ja tunteella, niin eipä voi valittaa. Solisti Sasse Savolainen ei esityksessään ääntä eikä kukkoilua säästellyt ja basisti Roope Pelkonen lauloi hänelle makoisat taustat samalla kun kuljetti komppeja rumpali Kimmo ”Pluto” Räsäsen kanssa. Kitarointiosastolla soolovastuun kantoi Teemu ”Teukki” Pesonen ja kompit rytkytteli Olavi Rytkönen. Luurankosakki näytti käytännön esimerkein, että pubirokki soveltuu varsin hyvin toritapahtumaankin.
Kaavi Bluesin viisi bändia olivat kaikki mukavasti erilaisia kokoonpanoja, ja Shakin’ Skeletonsin energisen rokkauksen perään sopi loistavasti setillinen bändiltä Walter Rootsie & His Blue Connection. Rootsie on pitkän linjan laulaja-lauluntekijä-kitaristi Hollannista, joka on tehnyt yhteistyötä suomalaisten juurimuusikoiden kanssa siinä määrin, että niin etelämpänä Euroopassa kuin Suomessakin Walterin tukena on ehtaa Suomi-osaamista. Kitaristi Parska Saharinen, basisti Jan Smedberg ja rumpali Teemu Sarjamo eli Blue Connection oli hienosti samalla taajuudella Walter Rootsien biisien kanssa eli työskentely sujui saumattomasti. Vahva hollantilais-suomalainen americana kantrirokin vivahtein upposi myös kuulijoihin ja aplodit olivat ansaitut.
Toritapahtuman päätösbändin kunniapaikan oli saanut lakeuden metsureiden roima iskuryhmä eli Lumberjacks. Kvartetti näytti jälleen kerran, että vielä niitä honkia huminoi Suomi-bluesin mailla. Koko porukka on paitsi oman intrumenttinsa suvereeneja osaajia, myös päteviä laulumiehiä, jotka vaihtelivat lennosta laulusolistin paikkaa. Tietenkin homma tapahtui myös neliäänisesti. Äijien a capella -osaamisesta saatiin vakuuttava näyttö Krouvin jatkojameissa. Torilavalla kuultiin useita levyjä tehneeltä bändiltä heidän omaa tuotantoaan, jota esiteltiin illan parhailla välispiikeillä höystettynä.
Kitaristi Urmas “Big Hand” Niemi hätkähdytti paitsi kitarointi- ja laulutaidoillaan, myös upouudella esiintymisasullaan. Tulipunainen Adidas-verryttelypuku varmisti, ettei ainakaan Urmasta tulla hirvenä ampumaan. Tuskinpa muitakaan bändiläisiä, nimittäin sen verran inhimillisen latingin basisti Miikka “Chef” Kivimäki, kosketinsoittaja Jarkko Salo ja rumpali Janne Käpylä jo hiljentymään päässeelle savolaistorille musiikillaan loihtivat.
Perinteiseen tyyliin Kaavi Bluesissa kuultiin myös jamitoimintoja. Kuavin Krouvin illan avasi siis kitaristi-laulaja Timo Haikarainen rumpusetin taakse asettuneen Sasse Savolaisen ja basisti Jan Smedbergin kanssa. Starttisetin jälkeen ilta vaihtui yöksi vaihtelevin kokoonpanoin, yleisfiiliksen ollessa, että ensi vuonna asialle palataan, kenties jopa hieman uusin kujein.
Marko Aho & Olavi Rytkönen
(julkaistu BN-numerossa 4/2025)
Kuva: Walter Rootsie & His Blue Connection (c) Olavi Rytkönen
