JANNE SALMI – Jussi Syren: Musiikkimies
(Partuuna, ISBN 9789526977386, 236 s.)
Juurimusiikin parissa 1970-luvulta lähtien kiinteästi huseerannut Jussi Syren liittyy viisi aikaisempaa tietokirjaa kirjoittaneen Janne Salmen toimituksellisessa yhteistyössä niiden harvojen kotimaisten roots-persoonien joukkoon, jotka voivat ylpeillä ansionsa kantaneen esimerkillisesti myös tieto- ja omaelämäkertateoksen mittoihin. Alati uusia saavutuksia tililleen kirjauttava laulaja, instrumentalisti ja lauluntekijä on paitsi maamme kansainvälisesti kiistatta tunnetuin bluegrasstaituri, myös huomattavan näkyvä, kuuluva ja arvostettu ”takapiru”, jonka työnkuvaan kytkeytyy soittajuuden ohella toimintaympäristöönsä poikkeuksellisen näkyviä jälkiä jättäneitä virstanpylväitä niin yhdistysaktiivina, tapahtumajärjestäjänä, kouluttajana, mentorina kuin yksityisyrittäjänäkin.
Kirjan aiheeksi Syren on siten erityisen kiehtova hahmo, jonka sanaisesta arkusta uskaltaa odottaa saavansa pureksittavaksi viljalti mielenkiintoista ja arkailematonta ajatuksenvaihtoa sekä hänen henkilökohtaisesta taipaleestaan että yleisemmin suomalaisen perinnemusiikin elinkaaresta noin 40 edellisvuoden varrelta. Tässä tavoitteessa Musiikkimies onnistuu verrattain hyvin, mutta jättää samalla toivomaan anniltaan vielä rikkaampaa lukukokemusta.
Opuksen nimeä kunnioittaen Salmi käsittelee kohdehenkilöään lähes yksinomaan keskittymällä tämän musiikillisten etappien kronologiseen kartoitukseen. Kirja purkaa tahdikkaasti paloiksi lyhyen lapsuusaikaan keskittyvän kuvauksen jälkeen Syrenin 1970-luvun lopulla rockabilly-buumin harjalla perustetun The Calbonesin ja siitä jalostuneen, Suomen hittilistoillekin ainoalla EP-julkaisullaan loppuvuonna 1981 nousseen Red Hot -kokoonpanon määrätietoisen kypsymiskauden kohti tulevien vuosikymmenten bluegrass-ammattilaisuutta ensin The Lake Country Boysin ja sitten viimeistään TV-sarjan Itse Valtiaat myötä koko kansan sydämiin tiensä navigoineen The Groundbrea-kersin kyyditsemänä. Tämän teoksen avulla lukija voi edes yrittää ymmärtää, millaista sinnikkyyttä, uhrauksia ja suunnitelmallisuutta edellä mainittujen yhtyeiden saavuttama maine ulkomailla sekä eritoten genren synnyinseuduilla Yhdysvalloissa on asianomaisiltaan loppujen lopuksi vaatinut. Oman loogisen paikkansa tarinassa löytävät myös ajoittaiset paluut rokkaavimpien tyylisuuntien pariin varsinkin alkuperäiskaavailuja huomattavasti pitkäkestoisemmaksi projektiksi muodostunutta Jussi Syren Rockabilly Revivalia käsittelevissä kappaleissa. Lisää vaikuttavuusarvoa tuo vielä niteen hännille säästetty 7-sivuinen diskografia, josta tosin on päässyt unohtumaan muutamia Syren-äänitteitä, harmillisimpana puutteenaan Blue North Recordsin vuoden 2006 kokoelma ”Blues News Is Coming…”, joka sisältää muualla julkaisemattoman Groundbreakers-tallenteen Number 9 Blues.
Jussi Syrenistä persoonana Musiikkimies ei sitä vastoin aivan onnistu piirtämään kattavaa henkilöpotrettia, jos kohta se ei mitä ilmeisimmin ole ollut tekijöidensä päämääränäkään. Myös yksityiselämän muihin edesottamuksiin viitataan ainoastaan silloin, kun niille on ollut osoitettavissa selkeä aasinsiltansa päähenkilön artistiseen kehitysjanaan. Erääksi tällaiseksi ohittamattomaksi käännekohdaksi osoittautuu vuonna 1995 tapahtunut vakava loukkaantuminen auto-onnettomuudessa ja sen alitajuiset sekä toipumisen myötä entisestään vankistuneet konkreettiset vaikutukset Syrenin tapaan suhtautua jatkossa musiikkinsa tekemiseen.
Oma epäilemättä ennakkoon tarkoin punnittu ratkaisunsa on myös se, ettei Salmi varsinaisesti lähde summaamaan omissa osuuksissaan Syrenin vaiheita eikä etenkään tekemään koostamastaan aineistosta itsenäisiä johtopäätelmiä: valtaosa tekstistä tarjotaan Jussin suulla sanoiksi pukemina pitkähköinä sitaatteina. Ennen kaikkea häntä säestävät kommenteillaan pitkin lukuja toistakymmentä kulloinkin voimallisimmin tapahtumissa läsnä ollutta soittaja- ja bändikaveria, mutta ajoittain myös lähisukulaiset, tuttavat sekä muut yhteistyökumppanit, kuten muun muassa Bluelight Recordsinsa kautta tärkeässä roolissa artistin levytystuotannon julkaisijana useissa eri periodeissa operoinut Mika Myyryläinen sekä (hieman otsikon viereenkin paikoin karkaavilla) kirjoitelmillaan suhteellisen paljon palstatilaa saava Mikko Alatalo. Runsaasta lainauksien määrästä huolimatta kerronta on onnistuttu säilyttämään tasalaatuisena ja vaivatta lähestyttävissä olevana kokonaisuutena, jota eittämättä osaltaan avittaa myös teoksen sangen vähäinen sivumäärä. Kurinalainen, hetkittäin itseään toistava, levy levyltä ja tapahtuma tapahtumalta hellävaraisella ”puudutustaktiikalla” etenevä esitystapa sekä pelkistettynä pitäytyvä kielellinen ilmaisu ovat omiaan korostamaan lopputuloksen lievähköä luettelomaisuutta, josta herkullisimpia kirjallisia makupaloja saa välillä hakemalla hakea. Niitä toki on mukana ennen kaikkea Syrenin itseironiaakin toisinaan viljelevissä muisteloissa, mutta valitettavan säästeliäästi. Vaativin lukija ei näin ollen voi välttyä mielleyhtymältä, että tekstin siivet olisi ikään kuin haluttu tieten tahtoen katkoa juuri sillä ratkaisevalla hetkellä, jolloin tarinat ovat pääsemässä toden teolla lentoon. Terävimmilleen Syren tuntuu saaneen kynänsä vasta kirjan päätösluvussa ”Tähän asti ja tästä eteenpäin”, analysoidessaan pidäkkeettömämmin sekä omia uravalintojaan että kaiken kaikkiaan musiikkialan muutoksia ja tulevaisuudennäkymiä.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2022)
