PEKKA VALTONEN: Sielukasta! Soulin kuninkaallisia
(Aviador, ISBN 9789523811461, 440 s.)
Pitkään tätä on odotettu, mutta silti tuli vähän yllättäen, kun hiffasin tämän teoksen Tampereella pääkirjasto Metson kirjatapahtumassa kustantaja Aviadorin tiskillä. Myös itse tekijä oli paikalla ja annoin heti onnitteluni teoksen ja kulttuuriteon johdosta. Samalla olin edelleen vähän epäuskoinen siitä, onko tämä digiaikoina totta? Kirjan tekijä Pekka Valtonen onkin taustaltaan tutkija historian ja antropologian kentältä. Opus ei kuitenkaan ole rakennettu minkään tutkimusmetodin ja -kentän alueelle akateemisella otteella, vaan omasta mielenkiinnosta johtuen. Kyseessä on kirja, jossa käydään selkeällä sisällysluettelolla mustan musiikin kenttää läpi lähinnä 1960- ja 1970-lukujen periodissa.
Kirja ja samalla soulmusiikki on teoksen varjolla saanut mukavasti näkyvyyttä ns. valtamediassa, mm. Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla sekä Yle Ykkösen ohjelmassa Kulttuuriykkönen (kuunneltavissa Yle Areenassa). Sen sisältö substanssina lienee melko hyvässä tiedossa BN:n lukijoilla, joten mitään kovin uutta ja merkittävää osaamista tämä ei asiansa osaavalle ”soul-puristeille” siis lataa. Näin ollen kyseessä on paremminkin suomenkielinen versio “Who is Who in soul music” -katalogeista. Kirjan ansiot sen sijaan löytyvät sen laajasta yleiskuvauksesta koskien soulmusiikin lähtökohtia, tavoitteita ja nousua Yhdysvalloissa 1950-luvulta lähtien. Samalla pohditaan myös amerikkalaisen yhteiskunnan muutoksia noina vuosikymmeninä. Siinähän tutkimista ja analysoitavaa riittäisikin. Valtonen on viisaasti rajannut analyysit tästä aiheesta sopivan lyhyisiin osiin ja sijoittanut ne heti tarinan alkuun. Eri soultyylejä käydään läpi loogisella tavalla eri alueiden, kaupunkien ja levymerkkien kautta. Itse pidän siitä, että myös tyttöyhtyeiden merkitystä ja roolia tässä kontekstissa on painotettu.
Kirjan lähteenä on käytetty esim. Soul Express -lehden antia (Heikki Suosalo mainitaan erikseen, jostain syystä esim. BN-tietäjiä Juhani Ritvasta ja Pekka Talvenmäkeä ei), levykansien lehtisiä, alan kirjoja ja internetin syövereitä sekä myös levylistojen sijoituksia tuodaan voimakkaasti esille. Tämä tekee kirjasta hyvin pitkälle ensyklopedialukuisen. Selkeä sisällysluettelo kyllä rakentaa jonkin verran “narratiivia”, mutta tarina ei kuitenkaan tempaise mukaansa, joten kirjaa mieluummin selailee vilkuilemalla henkilö- ja yhtye-hakemistoa. Samalla tavalla voi ottaa arpomalla työn alle jonkin kaupungin musiikkigenren ja kaivaa levyjä tai Spotify-listoja taustalle soimaan.
Itse myin äskettäin eteenpäin bulkkina tuhatkunta levyä divareiden ja kirppareiden kyykkylaatikoista kertynyttä soulia ja diskoa. Melko hyvin kirjasta löytyy selvennystä myös näiden“kyykkyartisten” tuotannosta, esimerkkeinä vaikka Denise Lasalle ja The Stylistics. Artistikattaus on siis laaja isompien perussuosikkien rinnallakin.
Valtonen on oivaltanut keskittyä soulin perustyyleihin ja jättää mm. funkin kokonaan ulkopuolelle. Muutenkin hän lopettaa kirjansa diskoaikakauden loppuhetkiin. Joitain funk-artisteja on pakattu mukaan, mikäli ura on alkanut jo soulin alkuaikoina, kuten James Brownin ja Sly Stonen tapauksissa. Jos ura on sitten kiertynyt kasarilla rock/popin suuntaan, kuten Tina Turnerilla, agendaan ei enää puututa.
“Soulin kuninkaallisia“ toimii hyvin vastaparina edelliselle alan teokselle eli Heikki Hilamaan ja Seppo Varjuksen vuonna 2000 julkaistulle opukselle “Musta syke”. Tämä säätiöiden ja opetusministerion tukemana tehty kirja kantaa alanimekettä “funkin, discon ja hiphopin historia”, rakentaen vahvaa kaarta vuodesta 1968 vuoteen 2000 saakka, eikä myöskään nojaa samoihin strategioihin kuin Valtosen työ. Molemmille löytyy siten perusteltu paikkansa valveutuneen mustan musan diggarin soul-funk -alakategoriasta.
Valtosen aikaansaannos on mittava ja kunnioitettava. Kirja sisältää paljon tiukkaa detaljitietoa, mutta samalla se antaa kuvan soulmusiikin kehityksestä tiettynä ajanjaksona. Teoksen lopussa on myös kattava luettelo oheislukemistoista. “Soulin kuninkaallisia“ ei kuitenkaan kannata lähteä lukemaan kovin intensiivisesti kokonaisuutena, vaan hyödyntää sitä pienempinä palasina – hakuteoksena sielukkaaseen mentaalimatkailuun erilaisilla teemoilla.
Koska kirja painottuu paljon artistien kappaleiden nimeämisiin ja listasijoituksiin, myös muutama suomikäännösversiokin mainitaan, esittäjinään mm. Kirka ja Markku Aro. Selvittelimme joskus “Aataminaikaisia“-Facebook-ryhmän tiimoilla Osmo Asikaisen kanssa, mitä kaikkia souliin painottuvia kappaleita on suomeksi koveroitu täällä Härmässä. Excel-listaamme kertyi yli 200 kappaletta. Jos joku haluaa selvityksen ja tehdä vertailuja originaaleihin, niin ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen Facebookin kautta.
Jorma Riihikoski
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
