Levyarvio: Bob Corritore & Friends


BOB CORRITORE & FRIENDS – Spider In My Stew
(SWMAF 18)

Huuliharpisti Bob Corritore on taas tehnyt levyn, jossa on paljon vierailevia muusikoita. Laskin heitä olevan yhteensä 38, joka ei sinänsä haittaa menoa. Mutta vakiobändi jää puuttumaan. Corritore toki soittaa kaikilla 14 raidalla. Toiseksi eniten kuuluu rumpali Brian Fahey, joka on mukana seitsemällä kappaleella. Kaikkia artisteja ei tässä kannata listata, mutta muutama pitää kuitenkin mainita.

Lurrie Bell soittaa kitaraa ja laulaa Willie Dixonin säveltämällä levyn nimikappaleella sekä omalla biisillä I Can’t Shake This Feeling, molemmat hienoja esityksiä. Suurin osa muusikoista on ennestään tuttuja, mutta myös uusia tuttavuuksia on paljon. Esimerkiksi Texas-vaikutteinen kitaristi ja vokalisti Johnny Rawls jätti myönteisen kuvan, samoin kuin gospelista inspiroitunut Francine Reed. Tunnetumpia nimiä albumilla ovat Oscar Wilson, John Primer, Junior Watson, Kid Ramos, Fred Kaplan ja Diunna Greenleaf.

Bob Corritoren harpunsoitto on kauttaaltaan laadukasta. Huomionarvoista on, että hän ei tee itsestään numeroa vaan soittaa yhtenä bändin jäsenenä. Nimikappaleella hän käyttää Hohner Super 64 Performance Chromatic -huuliharppua. Kaikissa muissa kappaleissa on instrumenttina diatoninen, jota Bob soittaa yhdellä raidalla ykköspositiossa ja kaikilla muilla bluesille tyypillisimmässä ”cross harp”- eli kakkospositiossa.

Levy on todella laadukas ja muusikoiden määrä voi tuntua hurjalta. Tyylisuuntia on monia, lähes kaikki bluesia. Enimmäkseen Chicagoa, vähän New Orleansia ja Texasia. Melkein kaikki esitykset ovat covereita, mutta hyvällä maulla valittuja.

Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 3/2021)

Share