DADDY’S WORK BLUES BAND – First
(omakustanne)
Vaikka käsillä on ateenalaisyhtyeen ensijulkaisu, niin poppoolla on pitkä yhteinen historia. Jo teinipojista asti kimpassa soitelleet äijät ovat vuosien saatossa hitsautuneet tiukasti yhteen. Jos ette usko, niin netistä löytyy todella kovatasoista livesettiä. Myös se, että poikavuodet ovat kaukana takanapäin, kuuluu ryhmän soitosta. Nyt soitetaan lähtökohtaisesti bluesia, ei mitään bluesrockia ja kaikki revittelyt ja repimiset jätetään suosiolla muiden kontolle, myös volyymin suhteen ollaan maltillisia. Jotenkin tässä melkeinpä lo fi -mallisessa soitossa on kiva 70-lukulainen klangi ja tatsi. Laulava kitaristi Dimitris Doulgeridis on melkoinen tyyliniekka, samaa voisi sanoa paljon esillä olevasta mainiosta huuliharpistista Giannis Pachidista. Rytmiryhmän muodostavat Efthimios Polyzos ja Stathis Anestis.
Kiekolla on kahdeksan raitaa, mutta se riittää esittelemään yhtyeen, jonka bluesosaaminen on monipuolinen ja korkealla tasolla. Esimerkkinä vaikka funkyblues-fiilareihin uppoutuva Ain’t Going Back, jonka svengi on ihan pitelemätön. Heti perään starttaava Walk Down That Road No More loikkii Chicagon suuntaan ja lopputulemana on vankka jump, jossa kitaristi veivaa upean täsmäsoolon. Funkkista ratkaisua löytyy lisääkin, mm. No Shelter veivaa tiukalla otteella. Laulu on puhelaulua, mutta sekä kitaristi että harpisti tarjoavat eteerisen kauniit soolot. Fleetwood Mac -katalogista poimittu Peter Green -numero Rollin’ Man saa muotonsa miellyttävänä hyppyshufflena ja svengissä todellakin pesee.
Countrygospel-numero Death Don’t Have No Mercy lienee tuttu, tästä versiosta voisi sanoa, että vähän on paljon enemmän. Toteutus on unenomainen, hieman epätodellinen. Tuhti hidas blues One More Time tukeutuu hienoon tunnelmaan. Mieleen tulee etsimättä kultakauden Otis Rush ja laulusolisti suorastaan ylittää itsensä ruudikkaalla tulkinnallaan. Hellbound Train on hidas bluesmedium ja kuten arvata saattaa, esitys sisältää pelottaviakin sävyjä. Junan kulkua ryydittää hyvä svengi ja sävelmän jännite. Kiekon ylläriraidaksi muodostuu Scratched Horse, joka juoksuttaa itsensä hyväntuuliseen jatsimaiseen jump-liitoon.
Tätä levyä kehtaa kyllä suositella bluesratkaisun ystäville.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 3/2022)
