EDDIE LANE’S RAILROAD REVUE – Eddie Lane’s Railroad Revue
(Edition De Luxe EDL 003)
Enpä juuri löytänyt tästä poppoosta tietoja, joten annetaan johdannoksi kokoonpano: Eetu Laine – laulu + kitara + monet kielisoittimet, Jari Pätsikkö – sähkökitara, Janne Sampo – akustinen kitara, Joni Rolig – basso ja Päde Ketola – rummut. Tarjolla on countrytyyppistä ratkaisua ja tässä onkin hyvä tilaisuus pohtia, onko tämä rokahtavaa countryä vaiko kantrahtavaa rockabillyä. Liekö tuolla niin väliä. Bändi tekee paikoin hyvinkin liukkaasti eteneviä ralleja, joilla melodisuus on kunniassa. Kaikki biisit ovat omaa tuotantoa ja Eetu Laineella on sellainen mukava heti hiukan tutulta vaikuttava ääni.
Country ja rautatiet liittyvät elimellisesti yhteen, niinpä peli starttaa sympaattisella pomputtelulla Pump Trolley Boogie, jolla muistellaan resiinaa. Vielä rivakampaa on porukan eteneminen It’s So Shamella, ja myös Let The Fake Faith Fade on vauhdikas esitys, vaikkei se sinällään rokkaakaan. Man Or A Donkey puolestaan on silkkaa rockabillyä ja kierroksissa pesee. Komea country-rock Purple Gold ansaitsee sekin maininnan. Old Cars & Bikes kiihdyttelee myös onnistuneesti, biisistä kuullaan levyllä kaksi eri versiota. Mainioita molemmat.
Mutta kyllä tämä kööri pärjää, vaikka nopeusrajoituksia ei uhmatakaan. Puoliballadi Whisky Sipping vakuuttaa komealla kerronnallaan, lisää saman kastin tavaraa kuullaan iskelmällisen tarttuvan melodian omaavalla Lousy Bluesilla. Hillbilly Mixed With Rock N Roll avaa lisää ryhmän toimenkuvaa, jossa ravikomppiin on istutettu myös iskelmällisiä aineksia.
Dramaattisen murhaballadimaista Devil Isn’t Realiä hallitsee jyhkeä soundi. Nostetaan esiin vielä yksi mainio ja muista poikkeava biisi: tummasävyinen Highway Number One blandaa iloisesti keskenään swingiä, jatsia ja rockabillyä.
Liekö kulkupelinä resiina, lättähattu vaiko peräti höyryjuna, meno raiteilla on joka tapauksessa kovasti leppoisaa.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 4/2022)
