ELLES BAILEY – Shining In The Half Light
(Outlaw OLM21CD02)
Yksi roots-genren mielenkiintoisimmista sekä lahjakkaimmista muusikoista on Elles Bailey. Koska hänen levyjään ei ole lehtemme sivuilla toistaiseksi arvioitu, oli aika paikata tuo reikä. Varsinkin kun uusi levykin sopivasti ilmestyi. Aikaisemmin hän on julkaissut neljä pitkäsoittoa.
Aavemaisesti käynnistyvä Cheats And Liars on valittu aloitusraidaksi. Ei lainkaan huono idea. Kappaleen utuisesti ulvova kitara on suorastaan pelottava ja aiheuttaa kylmiä väreitä joka kuuntelukerta. Kun aloitus oli huikea, niin tiukkaa on meno jatkossakin. Rollareiden ja ZZ Topin osastolle menevä särökitarakappale The Game on aivan loistava. Sitä seuraava Stones slidekitaroineen on kuin yhdistelmä kahdesta edellä mainitusta, tosin taustakuoron tarpeellisuudesta en ole lainkaan varma, en ainakaan tässä laajuudessa. Onkohan tämä joku trendi, kun myös Janiva Magnessin viimeisellä albumilla taustakuoroa oli enemmän kuin tarpeeksi.
Aivan pelkkää rymistelyä ja revittelyä levy ei ole, sillä seuraavaksi meidät siirretään balladiosastolle kolmen kappaleen ajaksi. Soulia ja bluesia yhdistelevä Colours Start To Run on kohtalaisen kaunis. Who’s That on avausraidan kaukainen serkku, jatkaen samanlaisissa aavemaisissa tunnelmissa. Different Kind Of Love on suosikkini kolmikosta. Levyn paras kappale on slidekitararaita Sunshine City. Kantrisävyjä tarjoileva Halfway House soljuu mukavasti. Lopetusraidaksi laitettu nimikappale naulaa kokonaisuuden pakettiin. Pieniä askelia roots-valtatieltä on kävelty kohti mainstreamia, mutta ei onneksi liikaa. Ainoa asia, mistä levyssä en pidä, on taustakuoro, jota on monessa kohtaa liikaa. Less is more, kuten vanha viidakon sanonta kuuluu.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 5/2022)
