JOHN NÉMETH – Stronger Than Strong
(Nola Blue NB 13V/CDNB013, LP/CD)
Idahon Boisessa 70-luvun puolivälissä syntynyttä John Némethiä ei ole suotta palkittu äänitteistään Blues Music Awardilla, ja vielä useampaan otteeseen. Tähän mennessä täydet kymmenen blues- ja soul-pitoista soolopitkäsoittoa tehnyt laulaja ja huuliharpisti on päätynyt jakelemaan musiikkiaan usein pienehköillä indiemerkeillä tai jopa omakustanteina, mikä ei tietenkään ole estänyt häntä ylläpitämästä julkaisuillaan erityisen korkeaa laatutasoa. Levyt ovat myös tavoittaneet kohdeyleisönsä kiitettävän hyvin, näyttäytyen silloin tällöin jopa Billboardin blues-albumilistoilla.
Uran alkutaipaleelle ajoittunut muutto Kaliforniaan sekä edesmenneeltä senioribluesmieheltä Sam Myersiltä hetkeksi peritty paikka Anson Funderburghin Rockets-yhtyeen keulilla lisäsivät Némethin työtilaisuuksia olennaisesti. Suosiokkaat käänteet veivät hänet myös vuosina 2007–2010 kolmen albumin tekoon arvostetun Blind Pig -tallin asukkina, ja sitä kautta viimeistään avautuivat myös pilttuun ovet kansainvälisille estradeille. Hiljattain käynnistynyt yhteistyö Nola Blue -merkin kanssa on tuonut lokakuussa 2020 markkinoille uutuuslevyn ”Stronger Than Strong”.
Blues-entusiasti Sallie Bengtsonin vetämä Nola Blue on sekin vielä toistaiseksi ääniteteollisuuden lilliputtitoimijoita. Ennen kaikkea blueslaulaja Benny Turnerin musiikin parissa vuodesta 2014 operoinut itsenäinen levymerkki on joka tapauksessa kasvattanut artistikatrastaan tasaisin liikkein. Turnerin sekä esim. Frank Beyn ja Clarence Spadyn tapaisia pitkän linjan blues- ja soulsankareita kuten myös mm. Susan Tedeschiin rinnastetun Meg Williamsin tai louisianalaisen laulaja-kitaristin Eric Johansonin edustamaa nousevaa artistisukupolvea keskenään sekoitteleva yhtiö onkin saanut Némethistä itselleen tervetulleen vahvistuksen.
Memphisläisen The Bo-Keys -veteraanin Scott Bomarin tuottama ”Stronger Than Strong” kielii solistinsa pääasiallisen keikkatyökentän muodostavan Chitlin’ Circuitin nykymenosta. Kovatasoinen revyypaketti ei välttele energisessä soinnissaan 2020-luvun blues- ja soulyleisöön vetoavia tehokeinoja, mutta tekee sen perinteen oppeja kuunnellen. Kokonaisuutena Némethin musiikki on siten yhä lokeroitavissa ”retroksi”, miltei varman päälle laskelmoiduksi sellaiseksi, mutta ehdottomasti hyvässä äänensävyssä sanottuna.
Studiossa osaamistaan ovat olleet solistin seurassa jakamassa hyvin yhteen hiileen puhaltavana bändinä kitaristi Jon Hay, basisti Matthew Wilson, rumpali Danny Banks sekä perkussionisti Adam Hill. Ryhmä on toteuttanut Johnin kanssa nimellä The Blue Dreamers myös kiertueita, joten hitsautuneisuus ei ole sattumaa. Erityinen huomio porukassa kiinnittyy levytyshetkellä vasta 19-vuotiaaseen mutta jo harvinaisen sisäistetyin ottein kitaraansa koulivaan Hayhyn.
Levyn avauksena kuultavat, Mississippin hill country -tyyliä tavoittelevat Come And Get It sekä Fountain Of A Man antavat aluksi nöyrästi tilaa rumpali Banksille, mutta suurimman soolokuuluvuuden saa silti harpunsoittoaan jopa säästelevän Nemethin sijaan juuri kitaristi Hay. Nuorimies vuoroin rokkaa, kuten irrottelevalla Throw Me In The Water -menopalalla – milloin tykittää sata lasissa latautunutta Chicago-bluesia kaupungin kultavuosien hengessä, kuten shufflena voimallisesti tömistävällä Chain Breakerillä.
Kahdesta lainanumerosta Jesse Belvinin vuoden 1959 hitti Guess Who on serveerattu tällä kertaa kuulaaksi soul-balladiksi ja Junior Parkerin Sometimes on puolestaan jalostunut orkesteri-r&b:stä tomerapoljentoiseksi bluesiksi. Vastaavasti omista hengentuotteistaan esimerkiksi She’s My Punisherin Németh on sovittanut 50-lukua ja etäisesti doowop-ilmapiiriäkin henkiväksi r&b-tunnelmoinniksi. Tusinasta kappaleesta kaikkiaan kymmenen on laulajan totutun vakuuttavaa käsialaa.
Vertauskuvallisen vekkulimaisesti 2020-luvun Amerikkaa ”kaltereiden” takaa tarkasteleva hillitympi soulnumero Bars on Némethin keskeisiä onnistumisen hetkiä lauluntekijänä. Syystäkin kaveria on jo ennätetty hehkuttaa paitsi vahvaakin vahvemmaksi, myös toivon antajaksi koko bluesgenrelle. Ihanan vaatimatonta.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2021)
