Levyarvio: Micke Bjorklof & Blue Strip – Outtakes


MICKE BJORKLOF & BLUE STRIP – Outtakes
(Hokahey! HHR2402)

Micke Björklöfin tuotteliaan Blue Strip -kokoonpanon yhdeksän tähänastista albumia ovat tarjonneet bluesrockin ystäville iloa jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. On sanomattakin selvää, ettei korkean profiilin soittokunta ole päästänyt levyilleen tusinatavaraa. Itsekriittisyys sekä eittämättä myös työskentely maailmankuulujen tuottajien kanssa ovat kerryttäneet bändin varastohyllylle vuoroaan odottelemaan monia laadukkaita teoksia, jotka eivät kuitenkaan ole alkuperäistä seulaa syystä tai toisesta läpäisseet.

Alaotsikon ”Outtakes” alla ilmestyneellä albumilla on tästä materiaalista tarjolla yhdeksän ennen julkaisemattoman esityksen valikoima vuosilta 2002–2022. Viisi tallennetta ovat peräisin Blue Strip -pitkäsoittojen ”After The Flood” (2012), ”Ain’t Bad Yet” (2014) ja ”Colors Of Jealousy” (2022) sessioista. Kymmenen vuoden aikajänne ei suoranaisesti kuulu bändin työjäljessä. Musiikin saattaisi ongelmitta kuvitella syntyneen yhdessä ja samassa studiotilanteessa myös tasokkaan kappalemateriaalinsa perusteella.

Mark Binghamin New Orleans -tuotannosta ovat kelvanneet mukaan Björklöfin maukkaalla huuliharppusoololla elävöitetty melodisesti rokkaava Heal You sekä klassista blueslyriikkaa leikkisästi lainaileva Dontcha Know. John Porterin johtamista sessioista Walesin Rockfield-studioilta puolestaan tulevat riemastuttava avausboogie On Vacation sekä puoliakustisen ilmaisun pariin Ville Leppäsen resonaattorikitaran johdolla suuntaava Way To Go. Uusimman julkaisun ”Colors Of Jealousy” sisältö syntyi bändin omissa oloissa Kauhavalla, näytteenä reserviosastosta kuullaan tummanpuhuva moderni keskitempoblues Runnin’ Shoes. Lena Lindroos ja Veera Railio huolehtivat tervetulleeseen tapaansa monen raidan taustalauluista, Hammondeissa kuullaan vierailemassa Tim Lewisiä ja Brian Coogania.

Loput neljä kappaletta esitellään ”Studio artifacts” -kansiselitteen kera. Funkahtava Bedtime Bomber sai Neil Brockbankin käsissä Lontoossa 2006 taakseen puhaltimet ja soolobreikeissään orkesteri harhautuu lähes progeilemaan. Vahva dokumentti bändin fuusiotaidoista, joiden kenties katsottiin silti olevan liian irrallaan albumin ”Whole Nutha’ Thang” muusta sisällöstä.

Soundillisesti ja vokalistisesti hitusen ohuempaa jälkeä edustavat kolme ”Three Times Seven Is…” -kiekon aikaista vetoa Hannu Leidénin Seawolf-studiolta Helsingin Suomenlinnasta. Keep In Mind jyristelee joka tapauksessa Fabulous Thunderbirds -tyylisenä machoilunumerona – ja jälleen Björklöfin hieman turhan vähälle huomiolle jäänyt huuliharpun soitto ajaa esimerkillisesti asiaansa. Rytmikästä Silver Moonia dominoi Leppäsen slidekitara – kappaleen on tosin poikkeuksellisesti kirjoittanut basisti Seppo Nuolikoski ja siitä jalostui myöhemmin juuri edellä mainitulle ”Whole Nutha’ Thangille” sangen erilainen sovitus. Toisen sääntörikkeen muutoin edellä mainitun kitaramaestron käsialaa olevaan lauluarsenaaliin tuo päätökseksi ujutettu miltei kokonaan instrumentaalina esitetty boogaloo-jazz-iloittelu Spooky Ride, jonka sävellysansiot on merkitty perkussionisti-vibrafonisti Timo Roiko-Jokelan nimiin.

Kyllä tekijämiesten sitten kelpaa, kun heidän ”kelvottomat jämänsäkin” näyttävät putsaavan kaikilla mittareillaan palkintopöydän miltei jokaisen muun studioäänitteitä aikaansaavan blueskuolevaisen ulottuvilta.

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2024)

Share