THE RAGGED ROSES – Do Me Right
(Donor/Rootzrumble RR 98711)
Belgialaisnelikko pistää rockabillyksi ja mikä ettei, meno kun on erittäin makoisaa. Käsillä on yhtyeen debyytti-CD, joka julkaistiin loppuvuodesta 2021. Kovin niukasti löysin aiheesta tietoja, joten lainaan vapaasti erästä netissä ollutta levyarviota: Mitä saa, kun sekoittaa Wanda Jacksonin ja Etta Jamesin, ja sekaan heitetään vielä vähän Dick Dalea ja Howlin’ Wolfia. Ryhmän solistillista vastuuta kantava Katrien Von Proeyen on melkoinen voimanpesä, hän myös vastaa levyn uusista biiseistä yhdessä kitaristi Bart Rico Ulensin kanssa, joka sivumennen sanoen on varsinainen tyyliniekka. Rytmiosaston muodostavat Sebi Lee ja Jimmy VanIersel.
Tusinasta biisejä vain yksi on laina, mutta se onkin suorastaan kutkuttavan mielenkiintoinen. Del Shannonin huikea Runaway on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Tempo on laskenut originaaliin verraten huomattavasti ja jotenkin tästä tulee mieleen Chris Isaakin tunnelmoinnit. Lopputulos on yllättävä ja toimiva. Pakko kuitenkin sanoa, että kuutta minuuttia hipova kesto on liikaa, kenties kitaristin maraton-mallisesta soolosta olisi voinut vähän nipistää pois. Muutoinkin Katrien loistaa täällä hituriosastolla, kuten kevyen rumbamaisesti pyörähtelevä Falling Out Of Love tyylikkäästi osoittaa. Way Back Home on komeasti fiftarityyliin vedetty illan viimeinen hidas ja tunnelma on aivan mahtava.
Enimmäkseen levyllä päästellään kuitenkin hana auki – ja mikä parasta, biisit erottuvat hyvin toisistaan eikä vauhtisokeus tunnu ryhmää vaivaavan. Rokkerointien varaan rakennettu selkäranka on vankka ja stompperi-tyylinen Hoodoo Voodoo saa seuraajakseen mm. suorastaan huimapäisen nopean Crying Over You’n sekä mainiosti räpyttelevän menostygen Do Me Rightin. Myös perusbillykaava osuu hanskaan Tell Me’llä.
Oikeastaan albumin ainoa tyylirikko on One Look, joka turhankin ilmiselvästi tassuttelee Stray Catsin jäljillä. Sen sijaan viidakkobiittinen Cravin’ For Your Lovin’ tai standardinomainen Sugar Coated Lovin’ eivät jätä moitteen sijaa. Ehkäpä tiimellyksen kovimmat kierrokset silti osuvat hyvin mättäävälle Never Gonna Break My Heartille ja lähes luodin nopeudella etenevälle kesyttömälle billyrockerille Right Track.
Debyytti on enemmän kuin lupaava, toivottavasti jatkoa on tiedossa.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 2/2022)
