WALTER ROOTSIE AND HIS BLUE CONNECTION – People Talk
(Wraf)
Laulaja-lauluntekijä Walter Rootsie jos kuka on osannut valita sukunimensä sattuvasti. Nimenomaan juurimusiikin parissa koko ikänsä luovinut hollantilainen osoittaa myös poikkeuksellista pelisilmää soittokumppaniensa rekrytoinnissa: hänen pitkäikäinen Blue Connection -orkesterinsa nimittäin koostuu suomalaisista huippumuusikoista, kitaristi Pasi ”Parska” Saharisesta, basisti Jan Smedbergistä ja rumpali Anssi Lehtivuoresta. Rootsie itse soittaa akustista kitaraa ja perkussioita. Luonnollisesti hän myös vastaa kaikkien levyttämiensä laulujen laadinnasta. Bonus-muusikkoina sessioihin ovat osallistuneet kitaristit Tommi Laine ja Gona Lehtinen sekä kosketinsoittaja Mike Roelofs.
”People Talk” on tarkasti ottaen kokoonpanon kolmas julkaisu. Edelliset (”Get Up And Go” ja ”Dark Water”) ilmestyivät niinkin kauaskantoisella ajanjaksolla kuin vuosina 2006–2012. Jo niitä ennen osittain samat veijarit musisoivat vuonna 2004 yhdessä Rootsien ja The Backboners -yhtyeen CD:llä ”Waiting”. Värikkään taipaleen varrelle on mahtunut myös paljon yhteisiä keikkareissuja sekä Suomessa että Keski-Euroopassa. Silti tietoisuus hienon seurueen ansioista ei luultavasti ole aivan kaikkia kotimaisiakaan roots-piirejä täysin tavoittanut.
Lämminhenkisellä mutta tarpeen vaatiessa myös pientä rosoa tarjoilevalla lauluäänellä varustettu Walter Rootsie kirjoittaa koskettavia americana- ja country-kappaleita, joiden ihmiselon iloja ja suruja purkavissa lyriikoissa sekä perinnetietoisissa sävelissä elävät Gram Parsonsin, Steve Earlen, Tom Russellin, Dave Alvinin ja monen muun rapakon takaisen tarinankertojan vaikutteet.
Uutuusjulkaisulla aihetodisteita on mukana kymmenen esityksen verran. Countryfolkahtavan nimikkoteoksen ohella sortimentista saavat spesiaalihuomion mm. viehättävät balladit The (W)Hole Time ja Empty Heart, Teksasin ja Meksikon rajavyöhykkeen musiikillisia maisemia suurieleisesti luotaava Eternal Love sekä etenkin Rodney Crowellin tulkintatavan mieleen tuova blues-sävytteinen Gone, Gone, Gone, jolla myös vieraileva kepittäjä Gona Lehtinen pääsee muistuttamaan osaamisensa tasosta hyökkäävyydessään täydellisyyttä hipovalla kitarasoolollaan.
Luulenpa, että tästä albumista porukoilla riittää vielä puhetta.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2026)
