Blues News 4/2019 (#298)

Lehden pääkirjoitus

Elokuussa 2019

Meitä kesälaitumilla kirmaavia musiikin tehokuluttajia tuntuvat yhtenään pohdituttavan paitsi vuoden lämpimimpiin kuukausiimme luontevasti ajoittuvat festivaalit, myös niihin valitettavan usein liittyvät peruuntumiset. Tarkennan, puhun siis festivaaleihin ynnä muihin livetapahtumiin liittyvistä ohareista – lämpimät sääthän vaikuttavat katoavan ainakin minun lomakalenteristani systemaattisesti jo muutenkin… Oli sitten kyseessä vannoutunut tai vähemmän vannoutunut fani, epäilemättä ensipettymys on aina yhtä suuri odotetun esiintymisen jäädessä syystä tai toisesta toteutumatta ja siten omakohtaisesti todistamatta. Jos pääsylippuihin, matkantekoon ja majoitukseen etukäteen satsatun euroläjän voikin vielä hyvällä tuurilla saada silloin tällöin korvattua, mistä löytyy vastuunkantaja paikkaamaan aiheutunut henkilökohtainen mielipaha? Erityisen vahvalla tunnepohjalla jo oletusarvoisesti operoivalla juurimusiikkikentällämme tuskin juuri mistään.

Blues- ja roots-artistikunnan ikääntyminen ja siitä jossain vaiheessa väistämättä poikivat terveyshuolet asettavat myös keikkajärjestäjät kimuranttiin asemaan. Kannattaako riskinotto, mikäli eläkerajapyykin saavuttanut festarivetonaula ei voi enää taata täysipainoista konserttielämystä (tai edes välttämättä fyysistä läsnäoloaan) vaikkapa noin vuoden päästä koittavassa tapahtumassa? Kiinnitykset kun useimmiten siunataan jo aikapäiviä ennen varsinaista showtimea. Mistä tällaiseen hätään löytyy sellainen fakiiripromoottori, joka pystyy salamannopeasti buukkaamaan tilalle uuden verrannollisen tähden, jonka tuurauskeikan ennakkotiketin ostaneet yleisöläisetkin ovat yhä valmiita vastaanottamaan. Omat surullisenkuuluisat peruutustiedotteensa on vuosikymmenten saatossa joutunut laatimaan myös Finnish Blues Society. Vanhemmat yhdistyskonkarit kyynelehtivät taatusti edelleen 70-luvun puolivälissä sattunutta zydecopioneeri Clifton Chenierin Suomen-konsertin ja koko Pohjoismaiden kiertueen kaatumista tämän managementin liian korkeiksi äityneiden liksatoiveiden seurauksena. Yhtenä henkilökohtaisena kolauksenani taas tulen ikuisesti muistamaan Finis Tasbyn viime hetken ilmoituksen syyskuussa 2008, kun hän joutui surukseen kertomaan, ettei pääsekään Blues Newsin 40-vuotisjuhliin Helsingin Gloria-teatterissa lääkäriltään saaman matkustuskiellon johdosta. Yli 50-vuotisen uran sooloartistina sekä mm. Delta Groove -yhtiön The Mannish Boys -kokoonpanon jäsenenä (Rauma Bluesissakin mainittuna vuonna 2008) ansioitunut blueslaulajalegenda ei saanut uutta saumaa saapua FBS:n myöhempiin tilaisuuksiin, sillä hän menehtyi sairauksiinsa vuonna 2014. Laajemmassa kuvassa kotimainen bluestapahtumahistoria tuntee tietysti monia muitakin harmillisia takapakkeja. Tyystin näkemättä lakeuksillamme ovat jääneet mm. maahan vuonna 1980 tuloillaan olleet Lightnin’ Hopkins, Willie Dixon ja Johnny ”Guitar” Watson sekä Jyväskylän Blues Live! 2001 -tapahtuman alkuperäisessä ohjelmistossa mukana ollut Jerry McCain. Tuskinpa kaikki ovat vielä unohtaneet myöskään Blues News -numeron #27 (3/1974) kantta koristanutta Freddie Kingin sitaattia ”Sorry, en tule.” Fiktiivisen kommentin taustalla oli uumoiltu Pori Jazz -visiitti, joka ei koskaan edennyt käytännön asteelle. BN-numeron #10 (2/1970) etusivulla puolestaan arvuuteltiin kohulööpin toivossa, olisiko kenties itse Fred McDowell tulossa piakkoin Suomeen? Ei tullut ei.

Helsingissä heinäkuussa 2019 oli määrä pitää viidennen kerran roots-väkeäkin perinteisesti runsain mitoin monipuolisten kansainvälisten bändikattaustensa ansiosta paikalle houkuttanut Hori Smoku Summer Boogaloo -festivaali, mutta niin vain pääorganisaattorin karu sähke ilmestyi kekkereiden kynnyksellä tiedotusvälineiden julkaistavaksi: aiemmin hyvinkin suosittuja viikonloppuiltamia ei tulla järjestämään tänä vuonna lainkaan heikon ennakkolipunmyynnin johdosta. Päätöksen oikeutusta tai sen perimmäisiä syitä tuskin kannattaa meidän ulkopuolisten sen enempää setviä. Tällaisissa tapauksissa ohjelman kiinnostavuus, markkinoinnin onnistuminen ja ajankohdan valinta suhteessa mm. sponsorien asettamiin toiveisiin, toteutuskustannuksiin sekä oletettuihin myyntituloihin muodostavat lopputuloksensa puolesta käytännössä ennustamattomissa olevan yhtälön, jossa riittää niin heikkoja kuin vahvojakin lenkkejä ratkottavaksi. Yksi on silti varmaa: jättämättä tukematta nykyistä livetarjontaamme me itse näivetämme entisestään mahdollisuuksia kokea juuri edellä luetellun tapaisia ainutkertaisia keikkaelämyksiä. Käydäänhän siis jatkossa keikoilla aina tilaisuuden tullen – ja muistetaan myös ne ennakkoliput!

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 4/2019)