Son House Helsingin Kulttuuritalolla 1967 (kuva: Jarmo Santavuori)
Yle Radio Suomi raottaa kesällä 2021 tallenneaarteistoaan ohjelmasarjan ”Lekaa otsaan!” puitteissa. 4. heinäkuuta käynnistyvän, kahdeksasta 45-minuuttisesta lähetyksestä koostuvan dokumenttikokonaisuuden toteutuksesta vastaavat kanavan konkarit Tero Liete, Pekka Laine ja Esa Kuloniemi. Jaksot ovat toimitettuja lyhennelmiä radiota varten 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa äänitetyistä ulkomaisten blues- ja rock-artistien konserteista, joiden kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokkaaseen antiin lukeutuu keikkanäytteitä muun muassa Son Houselta (1967), John Mayall’s Bluesbreakersilta (1967), Fleetwood Maciltä (1969) sekä Muddy Watersilta (1970). Monia esityksistä ei ole sen koommin julkisuudessa kuultu. Mutta miksi materiaali vapautuu jälleen kansan ulottuville juuri nyt? Taustalla ovat teosten käyttöä sanelevat tekijänoikeussäädökset. Ylen äänitteitä velvoittava suoja-aika umpeutuu tällä hetkellä rajapyykin 1971 kohdalla, mikä mahdollistaa sitä aiemmin tehtyjen nauhoitusten hyödyntämisen ohjelmatarkoituksiin. Esa Kuloniemi kertaa projektin syntyvaiheita silminnähden innostuneena:
– Meidän toimittajien taholta on kytätty suoja-aikojen raukeamista kuin kuuta nousevaa ja kun saatiin ylemmältä taholta vihreää valoa niin ryhdyttiin heti toimiin. Ajateltiin, että kesäsunnuntaina olisi varmaan mukava kuunnella radiosta, miten Son House ”saarnasi” Sirppiliiterin lavalla 50 vuotta sitten.
Vaikka vuonna 1958 käyttöön vihityn ja joskus leikillisesti ”Sirppiliiteriksikin” kutsutun Helsingin Kulttuuritalon poliittiset perustukset nojasivat vahvasti kohti itäistä naapuriamme, se ei estänyt mitä erilaisemman musiikin – ennen kaikkea amerikkalaisperäisten tyylilajien ystäviä löytämästä paikalle. 1970-luvun alkuun saavuttaessa osoitteessa Sturenkatu 4 oli nähty valtaosa ylipäätään pääkaupunkiseudulle konsertoimaan saapuneista maailmantähdistä. Jazzjärkäleiden kuten Duke Ellingtonin, Ella Fitzgeraldin, Count Basien ja Dizzy Gillespien ohella siellä saattoi näinä aikoina kokea elävänä Jimi Hendrixin, Spencer Davis Groupin, Jethro Tullin, Creamin, MC5:n, Ten Years Afterin, Steppenwolfin ja Led Zeppelinin tapaisia globaalisti palvottuja pop-kentän ykkösketjulaisia. Kuultiinpa Kulttuuritalolla myös ainakin yhden illan ajan kantrimusiikkia suoraan Amerikan listahuipulta, kun ”Travellin’ Country” -kiertue pysähtyi Helsingissä marraskuussa 1969 kera Bobby Baren, Skeeter Davisin, Connie Smithin, Nat Stuckeyn ja George Hamilton IV:n.
Blues-diggareille erityisen tärkeä päivämäärä koitti 25.10.1966, jolloin toisaalla Euroopassa jo vuodesta 1962 lähtien hyvällä menestyksellä kiertänyt American Folk Blues Festival -turnee poikkesi ensimmäistä kertaa myös Suomessa, silloisina kiinnityksinään muun muassa Sleepy John Estes, Otis Rush, Roosevelt Sykes, Big Joe Turner ja Junior Wells. Lokakuussa 1967 afroamerikkalaisen musiikin harrastajakunnalla vasta hämmästeltävää Kultsalla riittikin. American Folk Blues Festivalin tuon vuoden kattauksessa 12.10. kun parrasvaloihin nousi toinen toistaan tarunhohtoisempaa seurakuntaa: Son House, Skip James, Bukka White, Sonny Terry & Brownie McGhee, Little Walter… Vain kahdeksaa päivää myöhemmin 20.10.1967 samaan paikkaan astelivat eteläisine soul-seurueineen Stax-merkin hittiduo Sam & Dave yhdessä muun muassa Arthur Conleyn, Lee Dorseyn ja Linda Carrin kanssa. 30.10. ja 1.11. juurevan jatkumon huipensi neljäs ”Annual Helsinki Jazz Festival” -tapahtuma ohjelmistossaan muun muassa Miles Davis, Thelonius Monk ja Sarah Vaughan. Mukana estradilla olivat myös erityisen kitara-työpajan oppaina mestarisoittajat Jimmy Hall, Barney Kessel sekä premiäärikeikkansa Suomessa tehnyt Buddy Guy.
”Lekaa otsaan!” keskittyy edellä mainittujen kaltaisiin Suomessa vierailleisiin kansainvälisiin artisteihin ja bändeihin, mutta ohjelmasarjan nimessä on myös suora viittaus erääseen tunnettuun helsinkiläisyhtyeeseen. Kuloniemi perustelee ratkaisua:
– Nimi juontuu Ernosin samannimisestä livealbumista. Se tuntui osuvalta, ovathan juuri tuon ajanjakson konserttitapahtumat olleet meillä sellaisia ”lekaa otsaan” -tajunnanräjäyttäjiä. Isossa kuvassa esimerkiksi ensimmäiset American Folk Blues Festival -paketit ovat uponneet varsin neitseelliseen, mutta sitäkin vastaanottavaisempaan maastoon. Varsinkin 1966 AFBF on ollut suorastaan uuden ajan airut – jonkinlainen valmistaja seuraavana vuonna alkaneelle blueshyökyaallolle. Väittäisin, että esimerkiksi Otis Rushin tuolloin tarjoilemaa modernia blueskitarointia ei oltu sitä ennen täällä nähty eikä kuultu.
Ernosin ”Lekaa otsaan!” oli maamme järjestyksessä toinen ”live”-julkaisu Kirka Babitzinin 1969 ilmestyneen ”Kirka keikalla” -pitkäsoiton (Scandia) jälkeen. Molemmat LP:t oli äänitetty yleisön edessä studio-oloissa Kulttuuritalolla. ”Kultsa” näyttelikin kaiken kaikkiaan tärkeää roolia Yleisradion toiminnassa. Ylestä tuli Kulttuuritalon kiinteä vuokralainen vuonna 1963, jonka jälkeen mediayhtiö alkoi tuottaa suurinta osaa lähetyksistään rakennuksen niin sanotussa ”isossa salissa”. Äänitysteknistä valmiutta voimisti entisestään samoissa tiloissa operoinut Scandia-levy-yhtiön maineikas Alppi-studio. Mutta tarvitsivatko nyt kuultavat esitykset siltikin vielä jonkinlaisia restaurointitoimenpiteitä ennen uutta julkituloaan, Esa Kuloniemi?
– Eivät tarvinneet. Kyllä tuolloiset äänittäjät ovat tehneet sen verran hyvää perusduunia. Varsinkin luonteeltaan melko akustisten AFBF-konserttien taltioinneissa kuuluu laatu tässä suhteessa. Pohjaa ja kokemusta esimerkiksi jazz-konserttien äänittämisestä oli Yleläisillä paljon ja vaikkapa Fred Below’n rumputyöskentely kuulostaa kerrassaan upealta. Ylellä on myös vuosikymmenten varrella huolehdittu nauhojen varastoinnista ja kunnosta systemaattisesti. Tähän lukeutuu niiden digitointiprosessikin.
Siitä huolimatta, että Yle nauhoitti tilaisuuksia jo alun alkaen lähetystarkoituksissa, lukemattomat sarjaan sisällytetyt esitykset suorittavat Kuloniemen mukaan vasta nyt radiodebyyttinsä:
– Väittäisin, että suurinta osaa äänityksistä ei ole koskaan radiosta kuultu! Kultsajutut ja Ruisrock pilkottiin aikoinaan ”Stereotunti”-otsikon alle pisteohjelmiksi, kesto ehkä kolme varttia. Ja vaikea olisi kuvitella rinnakkaisohjelman töräyttäneen parin tunnin folk-blues -putkea ”Lauantai-illan toivottujen” jatkeeksi. Eli suurin osa soi ensimmäistä kertaa radiossa, näin uskaltaisin uhota.
Enemmistö ”Lekaa otsaan!” -musiikkinäytteistä on peräisin Kulttuuritalolta, mutta sarjassa on luvassa jonkin verran harvinaista livemateriaalia myös Ruisrock-festivaaleilta kesältä 1970. Tuolloin Turun Ruissalossa konsertoivat esimerkiksi brittiläiset Blue Mink, Colosseum ja Jo-Ann Kelly sekä yhdysvaltalainen Daddy Longlegs.
– Tässä nyt kuultavassa setissä kaikki muu on Kultsalta, paitsi ensimmäisen Ruisrockin esitykset. Kyllä Kulttuuritalo oli tuohon aikaan suorastaan monopoliasemassa. Ylellä oli siellä myös kiinteät valmiit kytkentätaulut ja kaapeloinnit esitysten taltioimiseksi ja salin oikealla yläseinustalla pysyvä tarkkaamokoppi äänittäjän työskentelyä varten.
Tekniset puitteet vaikuttavat siis olevan tasokkaan radio-ohjelman teon kannalta kaikin puolin kohdillaan, mutta entä kestääkö Yle-materiaalin ”taiteellinen” laatu myös kriittisimmän 2020-luvun tarkastelijan korvan?
– Äänitykset ovat dokumentaatiota ja artisteilla on hyviä ja huonoja päiviä. Niinpä näille nauhoille on taltioitunut myös ”ei niin hyviä” esityksiä. Suoralta kädeltä ihan luokattomia vetoja ei kuitenkaan tule mieleeni kuin ehkä Robert Pete Williamsin setti vuoden 1966 AFBF-keikalla. Kuulostaisi, että hän soittaa akustisen sijaan itselleen vieraampaa sähkökitaraa, eikä homma oikein pysy läjässä – mahdollisesti juopumustilan takia… tämä toki pelkkää arvailua. Nyt kuultaviin radiolähetyksiin halusimme silti valita pelkkiä helmiä kuunteluintensiteetin ylläpysymisen vuoksi. Myös lähetyksen rajallinen kesto asetti haasteita. Koimme todellista karsimisen tuskaa, niin monia loistavia esityksiä jouduttiin jättämään pois. Tässä lohduttaa kuitenkin se, että kaikki tulee kuultavaksi lyhentämättömänä Areenaan.
On selvää, että Yleisradion äänitearkistoihin jää vielä kosolti herkkuja odottamaan omaa myöhempää julkaisuvuoroaan. Ohjelmalle voinee siten varsin suurella todennäköisyydellä povata myös jatkoa, mikäli Esa Kuloniemeä on uskominen:
– Upeinta tässä on se, että materiaalia vapautuu joka vuosi lisää. Verorahoille on siis luvassa vastinetta vastakin.
toim. Pete Hoppula
”Lekaa otsaan – Ylen rock- ja bluesarkistot aukeavat”
Yle Radio Suomessa sunnuntaisin klo 18:02-18:50, 4. heinäkuuta 2021 alkaen
Linkki 1: kuuntele Yle Radio Suomea Areena Audiossa
Linkki 2: ennakkomaistiaisia ”Lekaa otsaan!” -tarjonnasta Bluesministeri-lähetyksessä 14.6.2021
