BIG JACK JOHNSON – Stripped Down In Memphis
(M.C. 0090)
Akustisesti esitetty ”Stripped Down In Memphis” on koottu kahden eri äänityssession kappaleista. Ensimmäinen osa koostuu harpisti George ”Wild Child” Butlerin 1998 julkaistun ”Lickin’ Gravy” -albumin yhteydessä tehdyistä levytyksistä. Loput materiaalista ovat Big Jack Johnsonin 2000 tekemän “The Memphis Barbecue Sessionsin” julkaisemattomia laulelmia yhdessä Fabulous Thunderbirds -harpisti Kim Wilsonin kanssa. Levyn yhdeksästä kappaleesta Butler on mukana neljällä ja Wilson viidellä.
2011 menehtynyt kitaristi Big Jack ”The Oil Man” Johnson muodosti vuonna 1962 erään merkittävimmistä Delta-bluesiin erikoistuneista yhtyeistä, The Jelly Roll Kingsin, yhdessä rumpali Sam Carrin ja harpisti Frank Frostin kanssa. Kokoonpanon mukana vierähtikin sitten seuraavat 25 vuotta, kunnes hän vaihtoi basson kitaraan ja mandoliiniin sekä siirtyi sooloartistiksi, keikkailen usein myös ko. harpistien rinnalla.
Kim Wilson esiintyy kappaleilla Baby What You Want Me To Do, The Hucklebuck, Part Time Love, Alcohol ja The Hully Gully Twist. Andy Gibsonin The Hucklebuck on harpulla tulkittuna sangen harvinainen versiointi, kun on tottunut kuulemaan sitä pääosin kitaristien, kuten Earl Hookerin tai Junior Watsonin esittämänä. Myös Billy Doggettin 60-luvun twist-huumassa syntyneestä Hully Gully Twististä ovat Chicagon kitaristihirmut Earl Hooker, Magic Sam ja Buddy Guy aiemmin tehneet varsin maukkaat luennat. Clay Hammondin lähes klassisessa kappaleessa Part Time Love kuullaan Johnsonin mandoliinin näppäilyä, Wilsonin tyylikkään akustisen harpun haukahdellessa vieressä. Levyn aloittava Baby What You Want Me To Do on tietysti läpeensä tuttu Reedin kappale, mutta hienon ja omanlaisensa esityksen duo Big Jack ja Kim siitä saavat aikaiseksi.
Melko harvinaiseksi bluusikoksi jäänyt harpisti Wild Child Butler (1936–2005) on vuorostaan äänessä kappaleilla Run Blues Run, Aching All Over, See Me Coming ja Going To Norway. Vaikka Run Blues Run kuuluu vahvasti kategoriaan ”perusblues”, niin ihmeen hyvin kaksi osaavaa muusikkoa saavat lisättyä siihen monenlaisia sinisiä sävyjä. Butlerin mukavan miehekästä lauluääntä kuullaan toimivimmillaan päätöskappaleella Going To Norway. Aching All Over taas tuo vahvasti mieleen Muddy Watersin ja Little Walterin 50-luvun alussa muodostaman duon, kitaran ja harpun vuorotellessa nautinnollisesti toistensa lomassa. Samaa mutta paljon enemmän improvisoivaa leikittelyä molempien osalta kuullaan kappaleella See Me Coming. Butlerin valitettavan niukkaan omaan tuotantoon kannattaa ehdottomasti tutustua esimerkiksi miehen 90-luvulla julkaistujen kahden Bullseye Blues/Rounder -levyn kautta.
Hienoa, että vanhoista varastoista, kellareista ja arkistoista löytyy yhä ammennettavaa ainakin meidän ”vanhojen patujen” iloksi. Tämä ”Stripped Down In Memphis” on ehdottomasti yksi sellaisista aarteista. Jos vähääkään pidät rauhallisen rehellisestä, maanläheisestä sekä hyvin tehdystä ja esitetystä bluesista, niin kannattaa tutustua Butlerin sooloalbumeiden ohella tähänkin levyyn.
Jari Kolari
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
