BLACK DEVILS WITH ILE KALLIO & JANNE LOUHIVUORI – Hooked
(Emsalö Music EMCD066)
Black Devils kera Ile Kallion ja Janne Louhivuoren julkaisee toisen studioalbuminsa melkein päivälleen vuosi debyytin jälkeen. Se sopii mainiosti Hurriganesin henkeen: Ganeshan julkaisi aikoinaan levyn joka vuosi. Ja tietenkin se sopii myös meille juurevan rock’n’rollin suurkuluttajille.
Mukana on kaikkiaan 14 kappaletta, joista kymmenen on nimiensä perusteella jo ennestään tuttuja, useimmat niistä Hurriganesin aikanaan levyttämiä.
Albumi käynnistyy messevällä boogie-rockilla Rich Man’s Daughter, joka saa heti miettimään, että kenenkäs 70-lukuinen klassikko tämä olikaan? Yllätys on sitä iloisempi, kun kansi paljastaa kappaleen olevan toinen Janne Louhivuoren ja Richard Stanleyn, eli Mister X:n, levylle rustaamista, ihka uusista originaaleista. Avausnumero ja se toinen, (vinyyliversion b-puolen käynnistävä) Hooked On Rock, ovat myös ainakin meikäläisen makuun mainion levyn parasta antia ja saavat toivomaan herroilta lisää vastaavaa yhteistyötä bändin tuleville levytyksille!
Ei aivan originaali mutta kuitenkin harvemmin kuultu on myös vanha kivenmurikointilaulu Take This Hammer (trad.), joka jolkottelee mukavasti eteenpäin. Kappaleen kitarointi kumartaa hauskalla tavalla vanhalle kunnon Red River Rockille.
Levyn Hurriganes-versioinneista Beatles-cover I Saw Her Standing There sekä originaalit Red House ja Elephant’s Boogie eivät sinällään tuo jo olemassa oleviin levytyksiin mitään uutta, mutta sopivat mainiosti kokonaisuuteen. Ja ajokin on sen verran vakuuttavaa, että tuskin näitä kukaan yli skippailee, päin vastoin.
Moon Is Rising laukkaa alkuperäistä pirteämmin ja samoin tekee Shorai, Shorai -singlen b-puoli In My Mind, johon myös kappaleen rakenteen hienoinen terävöitys tuo uutta puhtia. Levyn ensisinglenä julkaistu kestosuosikkini An Awful Crime vaati pari kuuntelukertaa, mutta on sittemmin kohonnut itselleni yhdeksi albumin helmistä! Ile on korvannut originaaliversion hienot kitarateemansa kokonaan uusilla, yhtä hienoilla kuljetuksilla ja tulkinta on muutenkin alkuperäistä tunnelmallisempi. Samantyylisen tempun on tehnyt myös Janne Louhivuori levyn päätösraidalla, “Fortissimo“-levyltä alun perin löytyvällä Teardropsilla. Remun alkuperäinen alarekisteristä vedetty laulutulkinta on jakanut vahvasti fanileiriä, mutta nyt asiasta ei tarvitse riidellä, sillä Black Devils on taltioinut kappaleen instrumentaalina. Versio paljastaa viimeistään kappaleen hienon melodian ja myös sen, kuinka monipuolinen kitaristi Louhivuori on. Biisi tuo tässä muodossa mieleen The Shadowsin, enkä ole varma, onko se pelkkää sattumaa. Ei se ainakaan haitaksi ole.
Black Devils -kitaristi Matti Kähkönen pääsee tälläkin levyllä lauluvuoroon ja valinta on tällä kertaa hieman yllättäen “In The Spirit Of Hurriganesilta“ alkujaan löytyvä Tatu Mannbergin kynäilemä Motorway. Versio on messevää ajoa, jonka Kähkönen kruunaa kunnon kitaroinnilla.
Mielenkiintoinen kuriositeetti on aikoinaan ilmeisesti “Tsugu Way“ -sessioista viime hetkellä pois pudonnut Havin’ Fun, jota Hurriganes soitti keikalla kaiketi kokeeksi ainakin kerran. Black Devils -rumpali-vokalisti J-P Kakkola on rustannut biisiin sopivasti Ganes-hengessä kulkevan tekstin.
Levyltä löytyvät myös versiot Shakin’ All Overista ja You Really Got Me’stä. Ne ovat hyviä ja ensiksi mainitulla on kiistaton paikkansa Ganes-historiassa. Toisaalta onhan nämä kipaleet kuultu jo aika moneen kertaan aiemminkin. Toisaalta taas, klassikkokappaleet ovat klassikoita, koska ne ovat niin hyviä!
Black Devilsin soitto on kautta albumin tiukkaa ja topakkaa, mutta silti sopivan ilmavaa, jota tukee myös Janne Louhivuoren osaava miksaus. J-P Kakkola kuulostaa välillä sopivasti Remulta mutta myös itseltään. Molemmat legendaariset Hurriganes-kitaristit ovat saaneet kilometrien myötä jo aiemminkin tunnustettuun soittoonsa aimo annoksen tyylikkyyttä ja Black Devils -kitaristi Kähkönen pärjää kinkereissä niin hyvin, että jollei olisi mahdollista luntata levyn kansipapereista, olisi välillä vaikea sanoa, kuka herroista kulloinkin on asialla.
On helppo ennustaa, että levy tulee nousemaan korkealle myyntilistoilla ja myös soimaan tiuhaan harrastajien soittimissa. Myös omassani.
Petri Friman
(julkaistu BN-numerossa 2/2025)
