THE CHARADES – We Like To Do That!
(GTJ G24012)
Valtakunnan efektiivisimpiin surf-sanansaattajiin lukeutuva The Charades jatkaa perustajajäsenensä ja rumpalinsa Jari Mobergin rytmillisessä kurinpidossa tuotannollisesti mitä määrätietoisinta levytys-odysseiaansa. Uusi 20 raidan laajuinen lopputulos on kunnioitusta herättävä jo tietäen ryhmän jäsenistön monet viimevuotiset muutokset: CD:llä pääsääntöisesti mellastava kokoonpano ei ole oikeastaan päässyt edes kunnolla koettelemaan itseään keikkatilanteissa. Pro-henkilöiden ei tosin aina tarvitse. Heidän käsissään vaativa musiikinlaji välittyy tilanteesta riippumatta ehjänä bändisoittona, eikä jälki suinkaan kuulosta palasista kootulta studioprojektilta.
Mobergin rinnalla nykyjoukkueessa eniten on saanut kenttäaikaa kitaristi Jarno Tiihonen. Kokenut kemiläismuusikko hoitaakin soolo-osuudet yli puolella kappaleista. Aivan uusia Charades-vahvistuksia sen sijaan edustavat paremmin country-tyyliniekkana tunnettu Pauli Halme sekä erityisesti bluesosaamisellaan vakuuttanut Teemu Hokkanen. Myös jälkimmäinen pääsee ensisijaisen rytmikitaristin roolinsa ohella tuikkaamaan hienot soolot pariin numeroon. The Charadesin vakiokoostumusta jo muutaman vuoden ajan voimistanut basisti Tuomas Levonmaa vaihtaa hänkin kahdella vedolla instrumentikseen liidikitaran. Tuomas kuten myös kaikki muut mainitut muistavat lisäksi hoitaa osalla esityksistä komppikitaristin vastuullisia tehtäviä.
Kuten tapana on ollut, The Charadesissa saavat sijansa myös vierailijat. Suoraviivaisena ”power surfina” paahtavalla Henry In Spacella huhuilee omaa ulkoavaruudellista scattiään itse Remu Aaltonen ja siellä täällä levyä kuullaan äänimaisemaa täydentävänä elementtinä Saana ”Molly Moonstone” Koskisen paljon selkeämmin lauluksi miellettävää taustavokalismia. The Ventures -kitaristit Nokie Edwards ja J.D. Hoag sekä The Shadows -basisti Brian Locking liittyvät seuraan päätösbonukseksi luokitellulla live-arkistotallenteella Sleep Walk. Marko Kataja lisäilee mukaan koskettimien ja Susanna Viljanmaa thereminin soittoa. Eikä siinä vielä kaikki: bändissä aina muilta kiireiltä ennättäessään muutenkin musisoiva Toni ”El Blanco” Liimatta fuzz-kitaroi brittisäveltäjä Keith Mansfieldin sielukkaasti sheikkaavalla Funky Fanfarella ja Kimmo Kalaja kepittää osan sooloista kappalevalintana jokseenkin kyseenalaisella Love Is Blue -standardilla. Jossain kohtaa sessioita ovat studiossa pistäytyneet myös Harri Moilanen (komppikitara) ja Leo Eerikäinen (basso).
Elokuvien ja tv-sarjojen toimiminen lainavoittoisen albumin pääinspiraationlähteenä ei jää epäselväksi. Mm. Billy Mayn Green Hornet -teema saa Pauli Halmeen käsittelyssä ällistyttävän rajua kyytiä. Lalo Schifrinin Magnum Force samannimisen Likainen Harry -sarjan klassikko-soundtrackiltä, Roy Buddin Stone Killer ja Ennio Morriconen ikoninen Il Grande Silenzio kiitävät kaikki ääniraidalla 1970-lukuisen valkokangasusvan verhoamina. Saman vuosikymmenen mielikuviin viettelee uskaliaasti myös Tuomas Levonmaan käsialaa oleva Roger Moore Meets Debbie Harry At Studio 54.
Rohkeisiin kokeiluihin bändi fiksoituu niin ikään Jari Tiihosen soolokitaravuorolla. Coveroitaviksi ovat näissä kohdin päätyneet mm. amerikkalaisyhtye Portugal, The Manin taannoinen Motown-teemoja soul-hengessä modernisoinut hitti Feel It Still sekä Kylie Minoguen 2000-luvun alun jättisuksee Can’t Get You Out Of My Head. Tiihoselle tyypillistä raikkaan rokkaavaa kitaravisiota on puolestaan ikuistunut hänen henkilökohtaisiin kynäelmiinsä Nothing Beats California ja Big Hog. Moberg itse taas on ideoinut albumille brittiläistä Joe Meek -tuotantoa henkivän ja jo otsikossaan kosolti viisautta jakavan kappaleen Never Say No To A Go-Go Dancer. Useamman bändijäsenen yhteistyön hedelmiin kuuluu vielä mm. terhakasti The Venturesin tapaan twistaava nimikkoteos I Like To Do That!
Juuri näin – mitä The Charades tekee, sitähän me kaikki muutkin haluaisimme. Tälle koplalle ominaiset soitto- ja sovitustaidot taitavat silti olla vain aniharvojen ja -valittujen heiniä.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2024)
