Levyarvio: Sami Saari & Bluesjuna – Boom, Boom


SAMI SAARI & BLUESJUNA – Boom, Boom
(Blue North/Sami Saari Music BNLP018)

Luvattoman pitkäänhän se otti, mutta vaikka bluesista nyt sanaillaankin, ei menneestä kannata enää murhetta kantaa. Sami Saaren ja blueskentän erikoisosaajista kootun Bluesjunan (huuliharpisti Helge Tallqvist, kitaristi Ykä Putkinen, kontrabasisti Lasse Sirkko ja rumpali Harri Ala-Kojola) vierailu Tomi Leinon Suprovox-studioilla tapahtui niin kauan sitten, ettei visiitin tarkka ajankohtakaan enää muistunut kirkkaana asianomaisten mieliin. Karkeasti kuitenkin puhutaan työntäyteisestä sessiopäivästä joskus vuoden 2012 varrella. Se jätti jälkeensä täyden kelallisen analogisia äänitteitä, joita ei kuitenkaan päästy heti tuoreeltaan julkaisemaan.

Ajan kuluessa tallenteet katosivat ensin soittajien ajatuksista ja sitten myös fyysisesti Leinon kela-arkistosta. Saarelle materiaali oli kuitenkin jäänyt polttelemaan alitajuntaan.

Solistin mielestä Suprovoxilla erityisen hyvin onnistuivat koko yhtyeen alullepanijana toimineen Little Walter Jacobsin kappaleista tehdyt suomennetut versiot. Chess Recordsin kuuluisan huuliharpisti-laulajan repertuaari oli saanut Saaren käsissä uuden odottamattoman elämän, eikä laatuteoksia ollut syytä jättää unholaan. Koska hän tuli maininneeksi niiden olemassaolon myös vuonna 2022 ilmestyneessä elämäkertakirjassaan ”Ainutkertainen Sami Saari”, oli vanha rikos toden totta saatava pian pois päiväjärjestyksestä.

Kymmenen rennon autenttista 1950-luvun Chicago-bluestulkintaa taipuvatkin ihailtavan vaivattomasti kimurantille suomen kielelle. Saaren käännöstekstit ovat huomattavan puheenparsimaista ja suorastaan spontaanin oloista sanailua, jossa turhat lyyriset hienoudet ja täsmälliset loppuriimit on korvattu alkuperäiskertomuksia uskottavasti mukailevilla muttei kuitenkaan niitä häiritsevän tarkasti apinoivilla pikkutarinoilla.

Esimerkiksi Hullun maailman (Crazy Mixed Up World) sutjakkaasti rokkaava shuffle täyttää ilmatilan luonnollisena ja räjähtävänä jukejoint-tamppauksena. Vanhat Gyan Dookie & The Telecaster Combo -yhtyeen primus motorit Tallqvist ja Putkinen polskivat oman kotirantansa vesillä eikä heidän taatusti ole tarvinnut kappaleita erikseen edes opiskella. Levyn eräänlaisen nimiraidan Mä räjähdän (Boom Boom, Out Goes The Lights) viitoittamaan tapaan kaikki tuntuu lähtevän perusasioista ja myös pysyvän siellä. Maata ei täysin mullisteta, mutta peijakkaan tehokkaalla tavalla tutun kasvualustan mullat tulevat silti möyhityiksi.

”Kekseliäästi” nimetty Aah Baby (Ah’w Baby) toimii paatoksellisena bluesina Saaren kaikkensa antavan tulkinnan piiskaamana. Pientä verbaaliakrobatiaakin livahtaa mukaan raidalle Riittää (Too Late) – vauhtinumerolle, joka niin ikään sisältyi jo Telecaster Combon Blue North -merkin aikaisempaan levytysrepertuaariin.

Veijarimaisimmin Saari kiteyttää ”siniverisyytensä” levyn huipentavaan ironiseen Blues With A Feeling -käännökseen Surkee päivä. Kyllähän bluesjäärät hyvin tietävät, miten sellainen vuorokausi oikein etenee: ”On yksinäistä, kun on vaan ittensä kaa”.

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2024)

Share