DAVE LINDHOLM ESITTÄÄ – Kynä & Kumppanit – Live
(Turenki Turenki-LP-14200-83)
Dave Lindholm taitaa pitää Suomen epävirallista ykköspaikkaa livejulkaisujen määrässä. ”Kynä & Kumppanit – Live” on muistaakseni herran viides elävää musiikkia sisältävä levy. Kappaleet on taltioitu neljältä eri keikalta bändin 2018 syksyllä tekemältä kiertueelta, eli äänitykset on tehty ennen studiolevyn julkaisua. Levyarvion olisin voinut kirjoittaa helposti valitsemalla parhaat palat studiokiekon arviosta ja kirjoittamastani keikka-arviosta, mutta en halunnut mennä yli siitä, mistä aita on kaatunut.
En koskaan ole erityisemmin pitänyt livelevyistä, jotka on taltioitu useassa eri paikassa johtuen siitä, että ne on monesti onnistuttu pilaamaan mm. feidauksilla, kappaleiden väliin jätetyillä tauoilla yms. Tämän levyn kohdalla moisiin virheisiin ei ole sorruttu. Miksauksesta vastanneet Kuja Salmi ja Pekka Virtanen ovat tehneet hyvää jälkeä ja niputtaneet koko paketin ehjäksi kokonaisuudeksi. Yleisöääniä ei ole pyritty häivyttämään, alkuun on säästetty ”heippa, me aloitetaan nyt”– ja A-puolen loppuun ”nyt on tauko, me tullaan kohta takas, heippa” -lausahdukset. Muutama välispiikki on saatettu jättää pois. Kitarat on sijoitettu kumpikin omaan kanavaansa, Lindholm on äänikuvassa vasemmalla ja Virtanen oikealla.
Sisältö on kuin jokapojan toivelaulukirjasta eli Daven parhaat liveversioina. Avausraita on ”V.” -kiekolta löytyvä Pai pai kamaa. Alun perin akustinen kappale toimii hyvin myös bändisovituksena ja Virtanen pääsee näyttämään taitojaan slidekitaralla. Todelliseen vauhtiin ryhmä kiihtyy, kun Tuntee sen lähtee käyntiin, meno on messevää ja aplodeista päätellen myös yleisö tykkää kuulemastaan. Varsinainen helmi on kauniin melodian omaava Menneisyys, vaikka versio on studiolevytystä monin verroin riisutumpi, niin hienoa jälkeä he aikaan saavat. Varsinainen rytistelykaksikko on Mä jäin 3 kertaa ja C. Andy hoitaa kulman, joista jälkimmäistä Viljami Viippola ryydittää uruillaan. Kakkospuolelta löytyy Love Records -tripla Minun nimi on nimessun, Rock-kukko ja Se se on rokkii. Kitaroiden kaksintaisteluun huipentuva Minun nimi on nimessun on rankka. ”Musiikkia”-levyltä löytyvä turboahdettu Se se on rokkii on saanut ”hiukan” verkkaisemman rytmibluessovituksen ja näin on saatu vanhaan sotaratsuun uutta tartuntapintaa. Vaikka keikka-arviossani olin vahingossa maininnut sen liidilaulajaksi Kuja Salmen, niin hän pääsee ääneen tietenkin kappaleessa Rock-kukko. Puhelinlasku on mun toimii hyvin ilman torvia ja harmoniat ovat kohdallaan. Kappaleen lopussa Lindholm ja Virtanen intoutuvat kitarakirnuamiseen, jolloin saamme todellisen kitarailoittelun Hendrix-lainoineen. Lopetuskappale on myös alun perin akustinen Tätä iloista siltaa et kävele yksin. Uusi sovitus on erittäin onnistunut ja sanoisin, että lopputulos on kenties studioversiota parempi.
Kun vanhoja juttuja soitetaan uusin sovituksin, ne on saatu kuulostamaan tuoreilta. Kappalevalinnoistakaan ei oikeastaan ole sanomista. On tietysti makuasia, olisiko Just about elän (vielä tän kesän) pitänyt olla mukana, kenties… Soundit ovat loistavat, jokainen muusikko saa riittävästi aikaa. Livetunnelma välittyy kuulijalle sataprosenttisesti, ja tämä on yksi parhaista Suomessa koskaan tehdyistä livekiekoista. ”Dave Lindholmin Kynä & Kumppanit – Live” on hieno osoitus siitä, että Lindholmilla riittää vielä virtaa tarjota tasokasta musiikkia.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 1/2020)
