Levyarvio: Doctor’s Order & Pete Gage



DOCTOR’S ORDER – Rehearsals Are For Sissies!
(Finnish All Music & Media FAMCD23)


PETE GAGE & DOCTOR’S ORDER – Down By The Lakeside
(Finnish All Music & Media FAMCD25)

Lääkäri määrää: rokkenrollia! Vuoden 2016 jälkeen pillit pussiin pistänyt Doctor’s Order on ilahduttanut kolmikkoa hartaasti kaipaamaan jäänyttä fanikuntaansa jo useammalla pienehköpainoksisella arkistojulkaisulla, joiden tuotannosta ja jakelusta on vastannut Finnish All Music & Media. Valtakunnan levytysmäärässä mitattuna tuotteliaimpiin r&b-orkestereihin lukeutuva DO on saanut aikaiseksi Johnny Spencen ja Mick Greenin tapaisten vierailevien starojen kanssa tehdyt rinkulat mukaan lukien pian parikymmentä cd:llistä musiikkia, joten pieksämäkeläisfirmakin on päässyt keskeisesti mukaan ennätysjahtiin.

Nyt esiteltävät kaksi cd:tä koostuvat keikkaäänitteistä. Muusikoiden keskuudessa kannanotto ”treenaaminen on nössöjen hommaa” on koettu usein mielipiteitä jakavaksi, mutta tässä kontekstissa se on harvinaisen uskottava. Todistusaineistona toimii nauhoite Vammalan Baron-ravintolasta elokuulta 2007.

Bändin tyypillisestä keikkasetistä tekee poikkeuksellisen se, että tilaisuudessa laulavan basistin Teppo Nättilän ja kitaristi Arto Hämäläisen seurassa tuuraavana rumpalina viuhtoo menemään mm. Agents- ja Köyhien Ystävät -menneisyydestään muistettava Juha ”Jassi” Takanen. Konkarimuusikko mitä luultavimmin onkin ottanut lavan ja uuden bändipestinsä ”haltuun” ilman sen mainittavampia harjoituskertoja. Kaikkien kun ei vain tarvitse.

Valtaosin Nättilä-Hämäläinen -kaksikon rustaamista sekä tuolloin ajankohtaisten ”Shut Up, Doc!”- ja ”The Doc Pack” -levyjen sisällöistä poimituista DO-bravuureista muodostuvan, totutusti täydellä höyryllä alusta loppuun paahtavan show’n annissa huomio kiinnittyy muun muassa Ronski Gangin repertuaarista napattuun ”illan ainoaan balladiin” Baby Baby, Dr. Feelgoodin parhaiten tunnetuksi tekemään amerikkalaisartisti Tim Krekelin No Mo Do Yakamoon, Doctor’s Orderissa eräässä vaiheessa itsekin soittaneen Jari Elsilän kirjoittamaan jämäkkään Magic Ride -bluesiin sekä Nättilän kirosanoja säästelemättömään Pirates-henkiseen revittelyyn Einstein, joka vielä keikan kliimaksissa taittuu yleisön komppaamana myös ”doowop”-uusintaversioksi. Encorena piiskattu hikinen Great Balls Of Fire-Tequila -sikermä korottaa sekin olennaisesti panoksia esikuvaansa Dr. Feelgoodiin nähden huipentamalla viimeiset säkeensä Kontran ei-niin-koko perheen korville sopiviin käännöslyriikoihin. Herrajjumala…!

”Down By The Lakeside” toukokuulta 2009 vasta spesiaalin livekokemuksen tiskiin iskeekin. Järvenpään edesmenneellä Swengi-klubilla yhtyeen solistivieraana raivosi näet brittiläinen Pete Gage, jonka nelivuotinen kiinnitys Dr. Feelgoodin kipparina Lee Brilleauxin kuoleman jälkeen oli vielä hyvin sekä solistin, säestyskokoonpanon että paikalle kertyneen innostuneen yleisön muistissa. Luonnollisella raspiäänellä varustettu Gage pistääkin itsensä heti keikan alkajaisiksi Sonny Boy Williamsonin Help Me’llä sataprosenttisesti likoon mielipuolen lailla karjuen ja huuliharppuaan rääkäten. Kaunista ei kuultava tosiaankaan ole, mutta sitäkin painokkaammin Gagen viesti tulee kyllä välitetyksi.

Encoreineen 65-minuuttinen 17 kappaleen keikka ei juuri lepotaukoja esiintyjilleen suo. Peräänantamattomalla pubrock-mentaliteetilla revitellyt Hello Josephinen, I Can Tellin, Honey Hushin, Can’t Be Satisfiedin ja Mad Man Bluesin tapaiset r&b-kulmakivet kertovat tietäjille jo pelkkänä listauksena, missä nyt mennään. Maaniset luennat Feelgood-standardeista She Does It Right ja Going Back Home sekä edelleen myös Tohtori Höpöolon aikoinaan versioimista Mickey Juppin Standing At The Crossroads Againista ja Mike Morgan & The Crawlin If My Baby Quits Me’stä eivät jätä omassa sikarikerhossaan kerta kaikkiaan minkäänlaista jossittelemisen varaa. Vuorenvarma basisti Nättilä, dominantilla tavallaan kuusikielistään kurittava Hämäläinen ja rumpali Kimmo ”Mighty Man” Oikarinen vaikuttavat olevan adrenaliinipiikitetyn Gagen lailla ilmiliekeissä. Onni onnettomuudessa, tuhkan keskeltä on sentään tämä kenttätallenne saatu pelastettua myös jälkipolvien iloksi.

Paraskaan dokumentointi ei silti tietenkään muuksi muuta sitä tosiseikkaa, että kyllä tällaista katoavaa kansantaidetta kuuluisi kaikesta huolimatta päästä aina itse paikan päälle omin aistein kokemaan. Niitä aikoja takaisin odotellessa.

Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2021)

Share