PETER GREEN’S FLEETWOOD MAC – Transmission Impossible
(Eat To The Beat ETBB 111)
Alkuperäisen Fleetwood Macin radioäänitteitä on jo pitkään ollut saatavilla erilaisissa muodoissa, vaan ei koskaan aikaisemmin yhtä laajamittaisesti ja kohtuuhintaisesti kuin tällä tuoreella kolmois-cd:llä.
Kiekoista ensimmäinen on niistä selkeästi paras. Se pitää sisällänsä USA:n San Franciscossa 9.6.1968 pidetyn konsertin annin kokonaisuudessaan. Silloin Danny Kirwan ei vielä ollut mukana, mutta toisaalta eräillä esityksillä on kuultavissa Paul Butterfieldin harputteluja. Setin koostumus on tuolloiselle Macille aika tavanomainen. Pääosan muodostavat blues-painotteiset numerot, joista noin puolessa on etualalla Jeremy Spencer slidekitaroineen ja lopuissa Peter Green maagisine soittimineen. Koko kattauksen päättää kolmen kappaleen mittainen rock and roll -rymistely, missä solistina on Spencer. Tallenteiden taiteellinen taso ja tekninen laatu ovat miltei kauttaaltaan erinomaista luokkaa.
Toinen pyörylä on koottu Englannin BBC:n radiolähetyksissä v. 1968 kuulluista palasista. Myös sen antia kelpaa seurailla, vaikka alkukuulutukset ja esitysten ennenaikaiset katkeamiset paikoitellen hieman haittaavatkin tunnelmia. Danny Kirwan oli liittynyt yhtyeeseen tuon vuoden elokuussa, mutta aluksi hänen panoksensa rajoittui lähinnä vain Greenin tukemiseen. Erikoisuuksia edustavat Eddie Boydin laulama Where You Belong ja Papa Lightfootin huippuklassikon Wine, Whisky & Women versiointi, millä Peter osoittaa olleensa voimiensa päivinä aivan hyvänlainen huuliharpun soittelija.
Kolmas osio on konserttitallenne New Orleansista vuoden -70 tammikuulta. Siinä yhtyeen bluesillinen alamäki on jo selvästi havaittavissa. Danny Kirwanin pehmeänoloista tuotantoa kuullaan kolmen kappaleen verran, ja Peter Green on pitkiä toveja aika psykedeelisissä ympyröissä. Jeremy Spencer sentään on yhä vahvasti Elmore Jamesin lumoissa, mutta hänenkin tulkinnoistaan esikuvan I Can’t Stop Loving on varustettu väärällä nimellä Oh Baby. Huolimatonta tuotantotapaa osoittaa myös se, että useiden esitysten jäljessä on levyllä pitkiä pätkiä miltei tyhjää tilaa.
Joka tapauksessa ja ilman muuta kysymyksessä on tutustumisen arvoinen kokonaisuus.
Vesa Walamies
(julkaistu BN-numerossa 5/2020)
