Levyarvio: Hitto


HITTO – Aina Mielessä
(Hiki-levyt HIRBCD02)

Kotkalainen Hitto-orkesteri lataa ilmoille levyllisen omintakeista suomeksi laulettua bluesin katkuista musiikkia. Materiaali on sataprosenttisesti bändin jäsenten omaa tuotantoa, suurimmalta osaltaan Martti Tieahon kynästä lähtöisin. Laulun lisäksi huuliharppua ja kitaraa soittavan Tieahon muassa bändissä vaikuttavat kitaristi Risto Ahola, rumpali Markku Jämsen ja basisti Mikko Bly. Kotkan poikii ilman siipii kaikki tyynni.

Hitto kuulostaa monipuolisuudessaan varsin uskottavalta bluesbändiltä. Tieahon sanoitukset lähestyvät aihepiiriään maskuliinisella tavalla. Useimmiten ne kertovat miehen ja naisen välisestä kanssakäymisestä bluesmiehelle ominaiseen tyyliin monimerkityksellisesti. Voipa niitä joku pitää kaksimielisinäkin. Meikäläisen kaltaisen, koviakin kokeneen vahvasti keski-ikäisen miehen mieleen ne uppoavat syvälle.

Musiikillisesti Hitto liikkuu sujuvasti tyylistä toiseen sinisävyisen yleisilmeen leijuessa kaiken yllä. Mausteita on haettu niin jazzin puolelta (Aina mielessä, Huippusuoritus) kuin suomipoprockistakin (Kaunis nainen, Kaikki on ok). Perinteisempää bluesrockia edustavat Huppu heilumaan, Pikku nenäliina ja Sä et pidä siitä näin. Tasavahvasta materiaalista edukseen erottuvat hienon huuliharppusoolon siivittämä trioliblues Älä kopeloi, mukaansa tempaavan rytmikäs Ansa laukeaa ja Buddy Guyn tyyliin funkahtava Romeo ja Julia. Kuuntelukokemuksen päättävä countryvaikutteinen balladi Valvotat mua on kuin suoraan Dave ”Isokynä” Lindholmin ohjelmistosta. Näinkin voi Kotkan suuren miehen, Juha ”Watt” Vainion perinnettä jatkaa.

TT Tarkiainen
(julkaistu BN-numerossa 2/2020)

Share