PÄÄESIINTYJÄT – Lättähatun Paluu
(Bluelight BLR 33203 2)
Onko siitä todella jo lähes kolme ympäripyöreää vuosikymmentä, kun Francine-yhtyeen syrjähyppykokoonpano kohahdutti viimeksi valtakuntamme musiikkieliittiä tehoradiosoittoon hetkeksi kirineellä suomenkielisellä poppabillyllään? Kuten tuolloin 1990-luvun alussa, myös nyt Pääesiintyjien olemassaolon taustalla on varsinaisen emoyhtyeen ilmoitus vetäytyä eläkkeelle. Jääköön nähtäväksi, ovatko pelottelut tälläkin kertaa vain tilapäisluontoisia.
Alkuperäisistä lahtelaislättähatuista ovat vuoden 2019 puolella käynnistynyttä paluuta olleet mahdollistamassa basisti Pete Salomaa sekä solistin tehtävänsä toistaiseksi jättänyt soolokitaristi Mika Jokinen. Rumpalina nyky-Pääesiintyjissä toimii Timo Järvinen (mm. Paulina’s Diner) ja uutena laulajana vapaata tilaa keikkakalenteristaan Agents-kiinnityksen päätyttyä löytänyt Vesa Haaja, jonka oli tarkoitus liittyä orkesterin riveihin jo aikoinaan 1990-luvulla.
Pääesiintyjien tekemisiä on aina leimannut vahva ironian taju. Bändin vanhoista hiteistä Älä ota pitkätukkaa teki varmasti suoremmin selväksi, ettei kaikkea aina tarvitse ottaa niin haudanvakavasti. Toisaalta ryhmä on myös hyödyntänyt ohjelmistossaan varsin runsaalla kädellä Francinen paikoin raskassoutuistakin originaalituotantoa. Piilottamattomissa olevista juuristaan huolimatta yksioikoista rockabillykenttää sen enempää Francine kuin Pääesiintyjätkään eivät edusta. Jokiselle ja Salomaalle säveltäjinä tyypillistä melodista läskibassopaahtoa on tietysti sitäkin yhä mukana, mutta yleisilmeeltään uutuuslevy on jopa yllättävän raikas ja moni-ilmeinen. Tähän ei ole voinut olla vaikuttamatta se, että lauluntekijäkaksikko on saanut nyt esikoisalbumiaan enemmän yhteistyöapua myös kirjoituspuolella.
Francinen englanninkielisistä bravuureista käännöskierrätyksen kokevat muun muassa Vaeltaja (Last Cowboy) ja Sekaisin kuin käki (alkujaan yhtyeen toisen alter egon Goofy & The Gamblersin Bluelightille 2000-luvun ensipuoliskolla levyttämä I Know). Kappaleet on suomentanut lahtelaiskollega Marko Haavisto, joka huolehtii myös Francinea menneisyydessä tuottaneen Pete Gagen alun perin sanoittaman Before I Say Hello’n suomennoksesta Aina kun sanon juu. Takuumaistuvaa Francine-keitosta tarjoilee lisäksi kokonaan Jokisen ja Salomaan omia tekosia oleva jatsahtava Surun kuja eli Alley Of Sorrow. Maan ykkösrivin rock’n’roll-sanoittajiin lukeutuvan Vesa Haajan käännöskykyihin luotetaan ansaitusti huomattavalla osalla kiekon materiaalista, kuten ska-poljentoisella Parhaalla miehellä (A Real Good Man) sekä Suomi-popahtavalla Kauniilla päivällä, jonka lähdeversio What A Beautiful Day 1990-luvun lopun ”Playmate”-albumilta edusti niin ikään leimallisen jamaikalaista ilmaisua. Iskelmällinen Kulkurin keidas on kauttaaltaan Haajan foksivetoista kädenjälkeä – juuri sitä SF-filmien heinälatoromantiikkaa, muistuttelisivat pressitiedotteet, mitä ikinä se lopulta tarkoittaakaan.
Laulajana Haaja on oivallinen kiinnitys ryhmään. Vaikka pilke pysyy Veskullakin sopivasti silmäkulmassa, hän tuo myös uudenlaista ”aikuisempaa” uskottavuutta yhtyeeseen. Lyriikoiltaan ei varsinaisesti niin vakava tai edes aikuismainen vaan pikemminkin suorastaan sopimattoman makaaberi Leevi & The Leavingsin Matchbox-pastissi Rock On Rudy on kiekon lainoista ensimmäinen. Se toinen, folkahtava kantrihölkkä Viaton katse, taas tönii kuulijaa kauimmaksi orkesterin odotetusta kulkusuunnasta. Britti-ska-pumpun Hotknivesin nokkahahmon Mick Clarken kirjoittaman Innocent Lookin suomalaiset ovat eittämättä napanneet neobilly-yhtye The Long Tall Texansin levyltä. Miltei skifflenä puolestaan soi albumin veijarimaisesti päättävä Ujo poika.
Vuoden 1993 ”Pitkäsoiton” tavoin myös ”Lättähatun paluulla” kuullaan useita vieraita. Tukeaan tarjoavat mm. Whistle Baitissa uransa luonut kosketinsoittaja Kim Drockila, jo ykköslevyllä mukana ollut saksofonisti Martti Peippo sekä kielisoitinvirtuoosi Pauli Halme. Taustalaulusta ja perkussioista vastaa Jukka Salmi ja esikoisen lailla instrumenttiarsenaaliin kuuluu myös harmonikka, jota soittaa Kymenlaakson erikoisyllätys: Olavi Virrankin taustalla esiintynyt sekä sittemmin mm. Veikko Lavin ja Badding Somerjoen kanssa levyttänyt entinen Haminan palomestari Pertti Husu.
Francinen viimeisten vaiheiden hardrock-painotteiseen askellukseen nähden Pääesiintyjien hyväntuulisen nostalginen aikaloikka on oikein tervetullut. Toivottakaamme siis sille pitkän tukan sijaan mahdollisimman pitkää ja suosion täyteistä ikää.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2020)
