eri esittäjiä – INSTRUMENTAL
(BigTone #)
Suht nuori ja vahvasti bluesin suuntaan kääntynyt levymerkki Bigtone on tuonut viimeaikoina monta hienoa julkaisua markkinoille. Tämä ”Instrumental” on niistä hyvä esimerkki. Bigtonen perustaja, kitaristi ja huuliharpisti ”Big” Jon Atkinson hoitaa musisoinnit levyllä studiomuusikoidensa (Troy Sandow, Danny Michel, Malachi Johnson, Kedar Roy sekä Marty Dodson) kanssa. Studiossa hänellä oli käytössään aidot 30-50-lukujen laitteet. Lähtökohdat olivat siis siltäkin osin kunnossa.
Maailmalla on tehty paljon upeita instrumentaaleja ja niistä olisi helppo valita omansa. Tälle levylle kukin ”pääosan” esittäjä oli kuitenkin valinnut vähemmän tunnettuja tai omia kappaleitaan esitettäväkseen. Muusikot olivat onnistuneet niissä niin hienosti, etten itse edes huomannut laulajan puuttumista keskittyessäni kuuntelemaan itse esityksiä. Kitaristeina levyllä kunnostautuvat mm. Danny Michel (myös Bigtonen äänittäjä), Billy Flynn, Rysty Zinn, Kid Ramos ja Jon Atkinson, sekä edellisen kanssa harpisteina myös Troy Sandow, RJ Mischo ja Kim Wilson.
Levy alkaa ”studioyhtyeen” (sooloinstrumentalisteina Michel kitarassa ja Atkinson huuliharpussa) revityksellä Arkansas Twist, joka voisi olla vaikka jokin vanhempi Ike Turnerin styke. Vai lieneekö kappaleessa sittenkin viittaus B.B. Kingiin, koska Twist Arkansasissa oli se kapakka, joka aikanaan paloi ja jonka seurauksena King nimesi kitaransa Lucilleksi! Tuskin yhteys on kuitenkaan Little Mack Simmons, joka on syntynyt Twistissa.
Raw Butta on Troy Sandow’n ränttäävää Chicago-harpustusta, I Think It’s Gonna Work Out Fine taas kitaristihirmu Billy Flynnin mukava esitys Ike & Tina Turnerin tuttuteemaisesta kappaleesta. Toinen Flynn-raita Grass Hoppin’ voisi olla vaikka Earl Hookerin ei-slidevetoisia rumba-numeroita. Big Jon Atkinsonin Jumpin’ Hi on yhdenlainen näyte rullaavasta Horton-tyylisestä harpusta ja Rusty Zinnin Zinn Boogie on teeman mukaisesti etenevää vauhdikasta kitarointia.
Dean Shot kuuluu East Coast -ryhmän ”uusiin, nuoriin” kitaristeihin, joka on saanut vaikutteita mm. Hubert Sumlinilta, Otis Rushilta, Ronnie Earlilta sekä tällä kappaleellaan How Long Can This Go On hyvin tunnusomaisen kuultavasti Earl Hookerilta. Old School on vastaavasti Kid Ramosin näyte West Coast -kitaroinnista parhaimmillaan. Drop In’illa ”kaverimme” RJ Mischo aloittaa isosti Walterin kromaattisella ja saa kohta Atkinsonin kitaran seurakseen. Myös Kim Wilson on tuttu nimi kaikille bluesharpun ystäville ja miehen Dark Times edustaa kaikella tavalla sitä taitoa ja osaamista, mitä Kim on vuosien varrella omaksunut.
”Instrumental” on nautinnollinen ja suositeltava levy, kuten useimmat niin Atkinsonin omat kuin Bigtone-yhtiön muutkin julkaisut – kuunteluun!
Jari Kolari
(julkaistu BN-numerossa 1/2020)
