Levyarvio: Kenny Neal


KENNY NEAL – Straight From The Heart
(Ruf RUF 1296)

Kenny Nealin edellinen levy, ”Bloodline” (2016) voitti Blues Music Award -palkinnon vuonna 2017 sarjassa ”Contemporary Blues Album”. Se oli myös tuolloin Grammy-ehdokkaana. Muusikon uusin CD, keväällä 2022 ilmestynyt ”Straight From The Heart”, toimii mainiona jatkumona hänen laadukkaalle tuotannolleen ja mittavalle katalogilleen.

Levy on Nealin itsensä tuottama ja sen kaikki äänitteet on tehty artistin omalla Brookstown Recording -studiolla Baton Rougessa, Louisianassa. Albumi on ennen kaikkea kunnianosoitus hänen kotiseutunsa musiikille. Kiekolla vierailee useita zydecon uudemman sukupolven vahvoja paikallisia nimiä, kuten Rockin’ Dopsie Jr, Dwayne Dopsie, Anthony Dopsie ja Big Nate Williams. Muita vierailijoita ovat kitaristi Christone ”Kingfish” Ingram, laulaja Tito Jackson sekä Nealin tytär Syreeta. Raful Nealin jälkikasvua on muutenkin LP:llä esillä, sillä Kennyn lisäksi sillä musisoi hänen bändiinsä jo pitkään kuulunut velipoika Darnell.

Tyylillisesti käsillä on monipuolinen setti. Ainekset koostuvat swamp-bluesista, zydecosta, New Orleans -vaikutteisesta R&B:sta sekä modernimmasta soul-bluesista. Viimeksi mainittuja edustavat levyn hämyisä nimikappale sekä niin ikään tarttuva keskitempoinen Two Timing. Samaan kastiin menee myös Albert Kingiltä lainattu I’ll Play The Blues For You. Perinteisempää bluesia menoa tarjoilevat rennolla shuffle-kompilla kulkevat I Got To Tell Somebody sekä ”Kingfishin” kanssa kitaroitu mainio B.B. King -tribuutti Mount Up On The Wings Of The King. Biisin lyriikoissa varoitellaan mm. koskemasta kitaran kieliin, ennen kuin olet kuunnellut vähän B.B. Kingiä.

Kuten edellä jo todettiin, louisianalaissävyt ovat vahvasti esillä. Louise Ana on ehtaa swamp-bluesia Clifton Chenierin tyyliin ja Bon Temps Rouler taas vauhdikasta zydecoa. Alkujaan Raful Nealin vuonna 1970 levyttämä It’s Been So Long sekä samaiselle henkilölle omistettu Junior Parkerin Someone Somewhere taas edustavat toteutukseltaan keinuvaa New Orleans -bluesia. Albumin päättävä New Orleans rullaa nimensä mukaisesti vahvasti paraatien juhlameiningissä second-line -rytmeineen.

Levyllä Nealia säestää hänen oma bändinsä. Erinomaista tukea kokonaisuuteen antaa 504 Horns (Jason Parfait & Ian Smith), joiden mukanaolo tuo kappaleisiin tukevuutta sekä maukasta lisäväriä. Laulajan ääni on kestänyt hyvin aikaa. Sen käheä sävy tuo mieleen edesmenneen Preston Shannonin. Nealin kitaransoittoa leimaa ennen kaikkea rentous. Hän ei missään vaiheessa revittele vaan keskittyy enemmän kokonaisuuden ehdolla toimimiseen. Nuotit ovat sooloissakin harkittuja ja Telecasterin soundi on pehmeä. Ilmavasta tyylistä ja osittain myös soundista tuli itselleni ajoittain mieleen Little Miltonin ja B.B. Kingin myöhäiset studiolevytykset. Neal on pätevä huuliharpunkin parissa, jota hän myös soittaa levyllä.

Kyseessä on siis erinomaisen laadukas kokonaisuus, joka taatusti miellyttää artistin musiikin ystäviä. Lisäksi louisianalaisväritys luo tälle levylle lisää kiinnostavuutta. Kiekko on myös saatavana vinyylinä.

Kenny Nealin keikkakunnon voi kätevästi tarkastaa esimerkiksi Youtube-kanavalta, josta löytyy tallenne Crescent City Blues & BBQ -festivaalilta New Orleansista viime lokakuulta. Säestävä bändi on sama kuin levyllä ja uuden albumin materiaalia on luonnollisesti myös mukana.

J-P Berg
(julkaistu BN-numerossa 1/2023)

Share