MAC CURTIS – Early In The Morning / Nashville Marimba Band
(Bluelight BLR 33224 2)
Monen kohtalo- ja ikätoverinsa tavoin myös teksasilaisen ensiaallon rockabillyartistin Mac Curtisin (1939–2013) ura oli murroksessaan 1960-luvun lopulla. Keski-ikäisyys poltteli jo näppituntumassa eikä laulajalle rakkaalla vanhan ajan rock’n’rollillakaan ollut enää asiaa hittikamppailuihin. Hänen toisella intohimollaan countrymusiikilla sitä vastoin oli aina oma kiinteä rakonsa amerikkalaisilla äänitemarkkinoilla.
Vuonna 1968 Epic Records oli suonut Curtisille juuri kantrin turvin arvokkaan tilaisuuden, joka nostatti hänen LP:nsä ”The Sunshine Man” Billboardin C&W-listoille. Levyn nimikkosinkku menestyi myös, vieden suosioon mukanaan muitakin yhtiön julkaisemia neliviitosia. Epic-yhteistyötä jatkui vuoteen 1970 saakka, mutta se ei poikinut enää toista albumia. Tässä kohdin apuun astui Macin vanha tuttava, Epicin myyntipäällikkönä työskennellyt nashvilleläinen Len Levy, jonka perustama GRT-merkki lupautui julkaisemaan laulajan toisen pitkäsoiton. ”Early In The Morning” ristittiin avauskappaleensa, Bobby Darinin kirjoittaman ja Buddy Hollyn aikoinaan levyttämän lennokkaan rock’n’roll-viisun mukaan. Tuottajaksi mukaan houkuteltiin niin ikään Holly-kytköksistään muistettava Tommy Allsup. Lopputulos veti komeasti vertoja Epic-tuotteelle, eikä sinänsä ihme. Studiossa sitä oli toteuttamassa Nashvillen silloinen sessiokerma: Allsup itse hoiti yhdessä Leon Rhodesin kanssa soolokitarat, lisäksi esityksillä kuultiin mm. Lloyd Greenin steeliä, D.J. Fontanan rumpuja, Charlie McCoyn huuliharppua ja Jerry Smithin pianoa. Haaveet ”The Sunshine Manin” kaltaisesta myyntimenestyksestä eivät silti täysin käyneet toteen, vaikka levyä ennakoinut Early In The Morning -sinkku olikin ponnahtanut lupaavasti Billboardin C&W-listasijalle 35 syksyllä 1970.
Kenties odotettua vaisumpi vastaanotto johtui levyn lainapitoisuudesta. Curtis suorittaa LP:llä vaikuttavan kumarruksen 1950-luvulle tulkitsemalla koko joukon silloiseen Nashville-henkeen huolella sovitettuja ja tuotettuja rock’n’roll- ja r&b-klassikoita (mm. Maybellene, I Got A Woman, Big Boss Man, Stagger Lee ja Ain’t That A Shame), mutta niiden vastineeksi on kiekolle valikoitunut vain muutamia täysin uusia teoksia. Macin omasta kynästä ovat niistä lähtöisin Jerry Reedin Guitar Maniä rakenteeltaan ja Carl Perkinsiä yleissoundiltaan mukaileva Blues Man sekä hillittytahtiset kantripalat I’d Run A Mile To You ja When The Hurt Moves In. Erinomaisesti tekohetkeään äänimaisemansa puolesta luotaavia eksemplaareja ovat myös Mack Vickeryn käsialaa oleva bluessävyisempi ”gogo”-numero Gulf Stream Line sekä vetävänä kantri-iloitteluna levyn päättävä Mark Lindseyn ja Terry Melcherin Him Or Me (What’s It Gonna Be).
Helmikuussa 1971, muutamaa vuotta ennen ”kolmatta tulemistaan” rockabilly-revivalin kansainvälisenä emeritus-hahmona Rollin’ Rock Recordsin puitteissa, Curtis ja Allsup kokeilivat vielä kerran Nashville- studiokoneiston kantokykyä. Leppoisan viihteellisistä joskaan ei kauttaaltaan niin viihdyttävistä kantri-instrumentaaleista koostunut LP-kummajainen sai esittäjäkseen ”Mac Curtis’ Nashville Marimba Band”. Nimessä mainittua ja paikoitellen (viulun ja pianon ohella) sooloinstrumenttina käytettyä puista kielilyömäsoitinta levyllä pimputti ansioitunut sessiomuusikko Kenny Malone. Ennalta arvatusti covereiden täyteisen ja lähinnä countryklassikoihin (I Fall To Pieces, Gentle On My Mind, Orange Blossom Special, Ruby Don’t Take Your Love To Town jne.) keskittyneen albumin julkaisi pienellä viiveellä vuonna 1977 Cracker Barrel -merkki, eikä siitä tietenkään muodostunut jättisukseeta. Myyntiä eivät tällä kertaa kirittäneet edes Kris Kristoffersonin luottohitit For The Good Times ja Help Me Make It Through The Night, eikä siihen olisi nyt ollut rehtejä perusteitakaan. Toisaalta ”easy listening” -musiikiksi kiekko ei lopulta ollut sen kehnompi kuin lukemattomat muutkaan vastaavat midprice-julkaisut – alkuperäisen albumin metsästykseen on silti edes hurahtaneinta Mac Curtis -fania tahditonta kannustaa. Yleissivistysmielessä Bluelight tekee siten jälleen äärimmäisen arvokkaan tempun tuodessaan myös tämän äänitteen helposti tarjolle ja omin korvin äimisteltäväksi.
Tietty kulttuurinen spesiaaliarvonsa on myös kahdella kokoelmaa täydentävällä laulajan itsensä tuottamalla teksasilaisen Emcee-merkin singlekappaleella vuodelta 1974, joista toinen on kelpo versio Gene Vincentinkin tunnetuksi tekemästä vanhasta hillbillystandardista Pistol Packin’ Mama. Tasokkaan ”Early In The Morningin” sitä vastoin rohkaisen vilpittömin mielin hankkimaan joka talouteen vaikka kaikissa mahdollisissa saatavilla olevissa formaateissa.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2022)
