Levyarvio: Mick Kolassa


MICK KOLASSA – Wasted Youth
(Endless MMKO72021)

Michiganissa nuoruutensa viettänyt mutta nykyään Mississippissä vaikuttava Michissippi Mick kutsuu esittämäänsä musiikkia termillä ”Free range blues”. Sitä samaa musiikillista linjaa tämä miehen kahdeksas levykin jatkaa. Mukana on omatekemiä bluussahtavia kappaleita sekä yksi mukailtu laina Darkness To Light. Muusikoita mies on buukannut seurakseen vähintään kolmen yhtyeen verran, yhteensä peräti 18. Itselleni tuttuja ovat lähinnä kitaristit Jeff Jensen, Anthony Paule, Albert Castiglia, pianisti Victor Wainwright sekä harpistit Eric Hughes ja Brandon Santini. Heistä ainoastaan Jensen kuuluu Kolassan peruskokoonpanoon ja muut mainitut esiintyvät levyllä kukin vain yhdellä kappaleella.

Levyllä kuultava musiikki on helppoa, menevän kevyttä, rockrytmikästä ”hyvän olon musiikkia”, sytyttämättä silti sen enempää suurempiin hurraahuutoihin. Muutamasta esityksestä ”keksin” sentään jotakin sanottavaa:

Levyn aloittava Throwing Away The Blues rullaa eli rollaa iloisesti nuotista toiseen. Hitaassa nimikappaleessa Wasted Youth Eric Hughesin harppu soi purevasti Brad Webbin slidekitaran tukemana. Brandon Santinin harputuksen aika koittaa kappaleella My Mind Doesn’t Wander. Siellä täällä kuullaan funkya, viihdettä, jaskaa ja puhaltimia vähän joka välissä. Mm. I Can’t Get Enough on täynnä niitä fonien iloisia törähtelyjä. Ilahduttavan bluespitoisessa Feeling Sorry For Myselfissä on pianisti Wainwrightin vuoro esittää osaamistaan. Jatsin osuus levyllä tulee täytettyä ennen kaikkea Touching Bassin myötä. Siinä nimensä mukaisesti Fender bass ala Bill Ruffino jumpsuttelee mukavasti.

Jari Kolari
(julkaistu BN-numerossa 5/2021)

Share