RORY GALLAGHER – Cleveland Calling, Pt. 2
(Chess 3539582)
Tämän vuoden Record Store Day -kakkosen Rory Gallagher -levy on luonnollisesti jatkoa viime vuonna julkaistulle akustiselle ”Cleveland Calling” -LP:lle (ks. BN #307). Tämä seitsemän kappaleen paketti on bändilevy, jossa Gallagherin soittokumppaneina ovat basisti Gerry McAvoy, rumpali Rod De’Ath ja kosketinsoittaja Lou Martin. Äänitykset on tehty tyhjällä Cleveland Agora Venuella WNCR Radiota varten vuoden 1972 jenkkikiertueen aikana. Monesti RSD-julkaisut ovat levy-yhtiöiden tapa rahastaa kuluttajia vanhojen julkaisujen erikoispainoksilla, värivinyyleillä tai hyllyille jääneillä nauhoilla. Tässä tapauksessa on turha puhua rahastuksesta, sillä takapiruna on ollut veljenpoika Daniel Gallagher, joka on varmistanut, että kaikki julkaistu materiaali on parasta a-ryhmää, jolloin fanit saavat rahoilleen vastinetta, eikä ”Meeting With The G-man” -levyn tapaisia bootleg-tason julkaisuja enää päästetä markkinoille.
Mukana on selkeitä keikkasuosikkeja, sillä seitsemästä kappaleesta neljä löytyy ”Live In Europe” -levyltä. Versiot ovat tietenkin erilaisia, koska alkuvuoden kiertueella soitti vielä trio. Varsin hurjalla versiolla Messin’ With The Kidistä lähdetään liikkeelle ja sen todelliseen lentoon kiidättää Martin pianoineen. ”Deuce”-albumin avausraita Used To Be on studioversiota rennompi ja kitarasoolokin irtoaa paljon luontevammin. Uuden sovituksen ja runsaasti lisää pituutta saanut hieno Should’ve Learnt My Lesson on lähempänä ”Blues”-levyn ennenjulkaisematonta versiota kuin alkuperäistä studio-ottoa. Laundromat puolestaan jää hiukan vaisuksi, ja esimerkiksi vuoden 1975 Montreux-taltiointi on monin verroin tätä rankempi.
Levyllä on lisäksi pari akustista välipalaa, Blind Boy Fullerin Pistol Slapper Blues ja Big Bill Broonzyn Bankers Blues. Molemmat löytyvät myös ”Cleveland Calling” -ykköseltä. Bankers Blues saa vetoapua Martinin liittyessä seuraan pianoineen. Sovitus lienee toiminut esikuvana studioversiolle, joka ilmestyi seuraavana vuonna julkaistulla ”Blueprint”-albumilla. Paras on jätetty viimeiseksi: slidekitaroitu In Your Town. Vaikka kappaleella on pituutta yli 12 minuuttia, se ei ole pisin versio aiheesta, sillä ”Irish Tour ’74” -juhlaboksilta löytyy vielä mittavampia vetoja. Pituudestaan huolimatta kyseessä on todellinen ässäraita, jonka lopussa koko bändi intoutuu oikein kunnolla.
Vaikka kaikista kappaleista löytyy erilaisia live-näkemyksiä, niin olen hankintaani tyytyväinen. On hienoa, että Rory Gallagherilta löytyy julkaisemisen arvoisia arkistojen aarteita ja lisääkin on loppuvuonna tulossa. Tätä lukiessanne LP ”BBC Radio John Peel Sunday Concert” sekä debyyttialbumin ”50th Anniversary Edition” ovat kauppoihin saapuneet. Mukavaahan se on, että mestaria muistetaan näillä erinomaisilla julkaisuilla, mutta kukkaron päälle tällainen julkaisutahti kieltämättä käy, sillä etenkin viimeksi mainitun neljän cd:n ja yhden dvd:n sisältävä super hyper deluxe jättiboxi maksaa runsaat 100 euroa!
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 5/2021)
