RHIANNON GIDDENS WITH FRANCESCO TURRISI – There Is No Other
(Nonesuch 075597924716)
Tämäkin levyarvio tulee vähän myöhässä, sillä vuoden 2019 satoahan se on. Maltillista levytystahtia – edellinen albumi ilmestyi jo pari vuotta aiemmin – pitävä Giddens ei ole tähän mennessä tuottanut pettymystä eikä totta vie tuota nytkään. Giddensin musiikki siirtyy aina vain kauemmaksi valtavirrasta (tämähän saa Carolina Chocolate Dropsin kuulostamaan ”lähes kaupalliselta”), mutta jos jonkun mielestä se on vaikeasti omaksuttavaa, kannattanee tarkastella omia rajoittuneita kuuntelutottumuksiaan.
Akustisten soittimien ääneen viehättynyt Giddens jatkaa samoilla linjoilla. Nyt vain soittajisto on entistä minimalistisempi. Kun aiemmilla levyillä oli mukana useampikin soittaja, on ”There Is No Other” toteutettu lähes kahdestaan Francesco Turrisin kanssa. Kolmantena pyöränä kolmella kappaleella pyörii sellisti Kate Ellis.
Sekä Giddens että Turrisi hallitsevat useita instrumentteja. Sillä tuttuakin turvallisemmalla kitara/basso/rummut -kokoonpanolla ei kuitenkaan liikuta. Vaikuttavien laulunlahjojen lisäksi Rhiannon Giddensin soitinarsenaaliin kuuluvat niin pääinstrumentti viulu, kuten myös alttoviulu, banjo (niin nauhaton minstrel-banjo kuin sellobanjokin – ota näistä selvää) ja mystinen octave violin. Kyseessä on vanha kielisoitin, jonka ääni on jossakin alttoviulun ja sellon välimaastossa.
Turrisin työvälineitä levyllä ovat tavanomaisempien pianon ja haitarin lisäksi mm. sellobanjo, luuttu ja colascione, joka on jonkinlainen 1600- ja 1700-luvuilla muodissa ollut pitkäkaulainen luuttu. Lyömäsoittimina toimivat mm. kehärumpu, daf, bendir ja tamburella (joka nyt on vain italialainen muunnos tamburiinista). Instrumenttivalinnoista lienee helppo päätellä, ettei mitään sähköistä bluesrockia ole luvassa. Ei myöskään pirteää pelimannihenkistä tanssirallatusta, sillä levyn musiikki on – jos ei nyt totista, niin sanotaan vaikkapa syvämietteistä.
Mutta miten saisin lukijan ymmärtämään levyn hienouden? Vajavainen kielenkäyttöni ja tylsistynyt sanansäiläni eivät tunnu riittävän. Jos esittelen sen folk- tai maailmanmusiikkilevynä, mielikuva saattaa johtaa kukkia keräilevään runotyttöön tai aggressiiviseen feministiin. Kumpiakin tosin ihailen, mutta mielikuvat eivät kaikille ehkä ole positiivisia. Jos väitän, että tässä mennään bluesin ja afroamerikkalaisen kulttuurin syvimmille juurille, saattaa syntyä kuva musiikkitieteen laitoksella kirjanoppineiden mielipiteitä pänttäävästä nörtistä, joka kadulle mennessään näkee vain ensimmäisen kasvisravintolan tai latte-kahvilan. En tietenkään väheksy sitä, että musiikkia saa ja pitääkin opettaa – ja opiskella. Usein vain pelkkä opettelu ei riitä oppimiseen, mutta kyllä opiskelijastakin voi tulla oppinut – jopa itseoppinut.
Rhiannon Giddens on toki opintonsa suorittanut, mutta ennen kaikkea sisäistänyt oppimansa. Nuoruudessaan saamastaan klassisesta koulutuksesta huolimatta hän on mitä uskottavin blueslaulaja. Jo pelkkä upea lauluäänikin riittäisi, mutta jos tietää kuinka sitä käyttää, voi yltää myös koskettavaksi tulkitsijaksi. Moiseen vaaditaan luonnollisesti elämänkokemusta.
”There Is No Other” on Rhiannon Giddensiltä toistaiseksi haastavin (anteeksi tämä nykyjournalismia piinaava käsittämätön termi) levy esiteltäväksi. Pakko (jälleen häpeäkseni) myöntää, että jos tämä olisi ensimmäinen levy, jonka olisin häneltä kuullut, olisi se saattanut karata korvieni ohitse huomaamatta. Helpompiakin lähestymistapoja olisi (Carolina Chocolate Dropsin tai Giddensin edelliset levyt). Minusta tuli kuitenkin ihailija jo joitakin vuosia sitten Chocolate Dropsin konsertissa Helsingin kaupungin Juhlaviikkojen tapahtumassa Huvilateltassa (uskomaton tulkinta Ethel Watersin No Man’s Mamasta sai promillet haihtumaan verestäni). Sen jälkeen olen seurannut innostuksella myös Rhiannon Giddensin soolouraa ja levytyksiä.
Siitä ”haasteellisuudesta” huolimatta kehotan kaikkia itseään musiikin ystävinä pitäviä kuuntelemaan tämän levyn. Pelkkä sijoitus omalla ”vuoden parhaat” -listallani ei vielä ole riittävä tae sen erinomaisuudesta. Vasta kun olette itse sen kuunnelleet, ymmärtänette miksi se listalle päätyi!
Honey Aaltonen
(julkaistu BN-numerossa 1/2020)
