JANIVA MAGNESS – Change In The Weather
(Blue Élan BER1198)
Olin viime kesänä Hartwall Areenalla John Fogertyä kuuntelemassa, ja onkin mielenkiintoista saada arvioitavaksi levyllinen Fogertyn kappaleita ja vielä naisvokalistin tulkitsemana. On aika hurja veto Janiva Magnessilta lähteä versioimaan Fogertyä, mutta ei missään mielessä huono. Idea ei suinkaan ole syntynyt yhdessä yössä, sillä Magness on ollut koko ikänsä Fogerty-fani ja pitänyt miehen tekemisistä Creedence-ajoista alkaen. Pienoisena aperitiivinä aiheeseen meille tarjoiltiin Long As I Can See The Light, joka ilmestyi ”Love Wins Again” -kiekolla.
Kappaleita on valittu koko Fogertyn uran ajalta ja aivan laidasta laitaan. Mukana on onneksi muutama hiukan harvinaisempikin sävelmä, kuten mm. Wrote A Song For Everyone sekä Don’t You Wish It Was True. Sovituksiin on haettu tuoretta näkemystä ja hyvä niin, sillä eihän olisi mitään järkeä tehdä versioita 1:1 alkuperäisten kanssa. Blue Boy on sävellyksistä eniten kallellaan alkuperäisen suuntaan, muuten versiot poikkeavat alkuperäisistä. Cd-vihkosessa Magness kertoo hiukan jokaisesta kappaleesta.
Aloituksena oleva nimikappale ei koskaan ole kuulunut suosikkeihini Fogertyn tuotannossa, sillä parempiakin aikaansaannoksia miehellä on. Sävellys on saanut mainion sovituksen ja versio on mielestäni alkuperäistä monin verroin parempi. Kakkosraita Lodi on duetto kantrilaulaja Sam Morrown kanssa, mutta kaksikko ei tavoita Creedencen kaihoisuutta. Versio rallatellaan huolettomasti ja kappaleen sanoma menee vähän niin kuin hukkaan. Levyn toisessa duetossa Don’t You Wish It Was True rikoskumppanina on Taj Mahal banjoineen, ja kun siihen lisätään Zachary Ross dobroineen, niin lopputulos on suorastaan erinomainen. Creedencen vähemmän tunnettua osastoa edustava Someday Never Comes on alkuperäisenä allekirjoittaneelle erittäin rakas sävelmä. Eihän tässä versiossa ole periaatteessa mitään vikaa, mutta jotenkin en saa siihen oikein tartuntapintaa. Have You Ever Seen The Rain on saanut yllättävän verkkaisen sovituksen, joka ei tule kaikkia Fogerty/Creedence -faneja miellyttämään, mutta minusta homma kuitenkin toimii hyvin.
Slidekitaraa sisältävä Bad Moon Rising avaa aivan uuden näkökulman kappaleeseen. Rullaava Fortunate Son toimii huomattavasti Fogertyn nykyisin tarjoilemaa ”hevisovitusta” paremmin, mutta kaikista mieluisin raita levyllä on Deja Vu (All Over Again). Lopetuksena oleva kantriversio kappaleesta Lookin’ Out My Back Door on suorastaan hulvaton, mistä ihmeestä moinen idea on saanut alkunsa…?
Kokonaisuutena tämä on onnistunut julkaisu, jota voi suositella John Fogerty -faneille. Ainakin (arviointihetkellä) levy-yhtiön kautta albumin tilaajat saavat e-kirjan ”Weeds Like Us” sekä pikalatauksena 5 kappaletta, joista Mr. Greed sekä Mystic Highway ovat bonusraitoja.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 1/2020)
