TOMISLAV GOLUBAN – 20 Years On The Road
(Blue Heart BHR 035)
Lehden deadline lähestyi uhkaavasti, kun huomasin, että Kroatian ykkösharpistin Tomislav ”Little Pigeon” Golubanin viime vuoden lopulla ilmestynyt albumi on vielä arvostelematta. Se ei suinkaan jäänyt käsittelemättä siksi, etten herran musiikista pitäisi. Se ei myöskään jäänyt arviolevypinon pohjimmaiseksi, vaan koska kyseessä oli digijulkaisu, niin yksinkertaisesti vain unohdin purkaa zipin ja vasta nyt löysin sen kaiken muun ”roskan” seasta. Otin musiikin pikaisesti kuunteluun, sillä olisihan se huutava vääryys, jos levyä ei Blues Newsissa esiteltäisi.
20-vuotisen uran johdosta livenä useissa eri studioissa sekä lukuisten vierailijoiden avustuksella taltioitu albumi on Tomislav Golubanin 14. albumi, lastenlevy ”Tatine Priče i Pjesme” mukaan luettuna. Tällä kertaa Goluban keskittyy harputteluun ja liidilaulut hoidetaan pääasiassa vierailijoiden toimesta. Mukana on monia juurimusiikin kuuntelijoille tuttuja nimiä, kuten vaikka Malaya Blue, Crooked Eye Tommy sekä Skylar Rodgers. Pelkästään uutta materiaalia levy ei sisällä, sillä muutamia kappaleita uusiokäyttöön on poimittu ”Chicago Rambler”- (2019), ”Blow Junkie”- (2014) ja ”Memphis Light” (2020) -albumeilta. Ajanpuutteen takia en lähde versioita vertailemaan.
Tobacco Road Blues Bandin avustamana vedetty, räjähtäen käynnistyvä Express Ride on tietenkin edellisen albumin nimiraidan Express Connectionin pikkuveli. Vauhtia riittää kuin vuoristoradassa ja harppua puhalletaan niin että Eiffel-torni, BMW:n pääkonttori, Tukholman kuninkaanlinna sekä monet muut rakennukset menevät nurin. Kappaleesta käy ilmi, kuka on vanhan mantereen kovin harpisti. Kyllä, se on Tomislav Goluban! Maestron ensimmäinen laulusuoritus on uusiokäytössä oleva Blow Junkie Boogie, joka löytyy samannimiseltä albumilta. Billy Gibbons -tyylillä tulkittu kappale on todella rouheaa menoa. Vielä kun olisi saanut Gibbonsin soittamaan kitaraosuudet, niin kyseessä olisi todellinen ässäraita.
Mark Cameronin laulama Party Time Blues on vallan mainio. Gregg Martinez saa lauluvuoron hitaassa Disappear For Good -kappaleessa, jonka suola on Jurica Leikauffin Hammond-urut. Viimeksi mainitun pianollaan ryydittämä ja Kelly Zirbesin tulkitsema Hittin’ The Road Again on messevä menopala. Speedin’ Train kulkee kuin pikajuna kiskoilla ja liidilaulusta huolehtii tällä kertaa Teresa James. Levyn ainoa lainaraita, Sonny Terry/Brownie McGhee -kaksikon I Love You Baby, on toinen Golubanin laulama kappale. Versio on aivan hulvaton ja loistava lopetus hyvälle levylle.
“20 Years On The Road” on harppubluesin juhlaa. Lukuisten vierailijoiden mukanaolo tuo mukavasti vaihtelua, vaikka Goluban olisi yksinkin vokaaliosuuksista selvinnyt. Harpistina hän on tietysti aivan omalla linnunradallaan, yhtä ylivoimainen kuin F1-kuski Max Verstappen Red Bull -autossaan. Tämä on jokaiselle harppubluesfanille pakkohankinta. Vaikkei vuoden levyjä pitäisi valita nyt, kun vielä toinen puolikas on jäljellä, tuskin tämän kovempaa levyä loppuvuonna vastaan tulee.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
