JERRY GARCIA HERÄÄ HENKIIN!
Ravintola Telakka, Tampere 3.4.2025
Tampereen Telakalla järjestetty tapahtuma oli rakennettu Garcian eeppisen musiikkiuran polulle. Päätulkkeina olivat Pekka ”Faarao” Pirttikangas ja Pekko Käppi. Rytmirymänä toimivat basisti Mikko Siltanen ja rumpaliveteraani Affe Forsman, jolta oli mielenkiintoista kuulla tarinoita yli 55 vuoden uraltaan.
Musiikkiin yhdistettiin Grateful Deadin ja Jerry Garcian epookkia. Markku Salon tekemiä haastatteluja ”Dead Head” -asiantuntijoista (mm. David Gans) näytettiin screenillä ja tarinaa avattiin sitä kautta. Soittajat avustivat sloganeilla, joita luettiin myös kappaleiden välillä. Tämä kotikutoinen performanssi tuki hyvin kappalevalikoimaa antaen mahdollisuuden ottaa ajatusten virtaa omassa mindfullnessissa ja taas tempautua mukaan musiikin dramaturgiaan.Tekstiosuudet kertoivat 1960-luvun vastakulttuurin synnystä ja kehittymisestä Yhdysvalloissa. Tähän tarinaan kietoutuu paljon kulturellisia, medikaalisia, viestinnällisiä ja taloudellisia kiemuroita, totuuksia ja juonitteluja. Itse asiassa lähes kaikkea samaa, mitä joudumme rakentelemaan tänäkin päivänä, kun pohdimme omaa asemaamme modernin ajan uudessa käänteentekevässä muutosvaiheessa. Joskus on hyvä palata katsomaan aikaisempia taitekohtia USA:n historiassa – ja niitä kohdattiinkin tänä iltana. Erittäin virkistävä kokonaisuus myös tässä mielessä.
Tämän projektin primus motor Markku Salo kiittää ohjelmalehtisessään monia tahoja, kuten esim. Keravan kaupunkia. Esitys onkin kiertänyt muutamissa kaupungeissa. Arvokasta työtä kulttuurin levittämisessä ja Grateful Deadin tarinan analysoinnissa. Koko esitys oli omistettu äskettäin edesmenneelle basisti Phil Leshille, joka oli yhtyeen musiikillisesti koulutetuin jäsen ja mukana alusta loppuun.
Ohjelma oli jaettu lyhyisiin diskursseihn, jotka luettiin ääneen ja jazzpastori johdatteli narratiivia eteenpäin aina seuraavaan musiikkinäytteeseen. Salo vertasi Grateful Deadin matkaa keskiaikaiseen myyttiin, jossa sankari kohtaa matkallaan hylätyn ruumiin, hautaa sen ja onnistuu mahdottomassa tehtävässään kuolleen hengen avulla. Tämä kertomus näyttäytyy myös Deadin logossa. Ruusukruunupäisen luurangon ottivat taiteilijat Alton Kelley ja Stanley Mouse käyttöönsä Omar Khaijamin teoksesta Rubaiyat (Edward Fitzgeraldin käännös v. 1859).
Telakalla Deadin alkuaikoja käsiteltiin otsikolla ”psykedeelit ja huumeet”. Aiheeseen liitettiin kappale Fire On The Mountain. San Franciscohan ”synnytti” koko psykedelian ja hippiliikkeen vuonna 1967 – ja Dead toimi sen kaiken housebändinä kaupungin useissa ballroomeissa ja sit-in -konserteissa. Vuosikymmenen lopulla yhtyeestä tuli ilmiö, joka yhdisteli countrya ja americanaa soundiinsa esim. albumillaan ”American Beauty”. Bändi soitti myös Friend Of The Devilin, josta Pekko Käppi otti laulullaan ja jouhikollaan pulppuilevan otteen. Näiden välissä valkokankaalta nähtiin lausuntoja bändin kehityksestä ”Grateful Deadista Dreadful capitalismiin”. Tuolloin se rakensi ympärilleen imperiumin ja valtavan ”dead heads” -faniryhmän, joka seurasi yhtyettä keikalta toiseen ympäri maata. Sinkkuhittilistojen Top10:een ylsi vain kappale Touch Of Grey, mutta rahavirrat tulivatkin albumeista sekä ennen kaikkea konserteista ja bisneksestä niiden ympärillä. Tässä mielessä Dead oli edellä aikaansa kokonaisvaltaisena 360 asteen liiketoimintamallia käyttäneenä yhtiönä.
Faarao Pirttikangas loisti vahvalla laulullaan ja karhealla kitaroinnillaan New Speedway Boogiella. Kappale kommentoi 1960-luvun ja aikakauden päätepistettä, katastrofaalista Rolling Stones -konserttia Altamontin moottoriradalla: Dead hankki paikalle järjestystä pitämään paikalliset Helvetin enkelit.
Telakan tapahtuman loppuosassa avattiin myös Jerry Garcian elämän viimeisiä vuosia. Niitä varjosti huumeiden käyttö, joka päätti hänen uransa. Samalla myös Grateful Dead menetti päällikkönsä ja muu bändi päätti lopettaa. Tampereella tilaisuus huipentui versioon alkuaikojen jamittelusta Dark Star.
Ilta oli avartava selonteko yhdestä kaikkien aikojen rockbändistä ja sen saagasta. Toivottavasti jazzpastori Salo tuottaa jatkossa muitakin samankaltaisia multimediaprojekteja.
Jorma Riihikoski
(julkaistu BN-numerossa 3/2025)
Kuva: Pekko Käppi (c) Jorma Riihikoski
