DUKE ROBILLARD AND HIS ALL STAR BAND – Blast Off!
(Nola Blue NB 053)
Räjähdysherkällä tuulella oleva 77-vuotias kitaristi-laulaja täyttää lupauksiaan yksi toisensa perään. Niistä vuoden 2026 osalta ensimmäisiin kuuluu hänen tähdistöbändinsä tuorein albumi, jonka kappalevalikoima näyttäisi jatkavan artistin vuoden 2025 ”muistelukonserttien” henkeä (ks. raportti Helsingin Savoy-teatterista BN-numerosta 5/2025): laajalla musiikillisella kaarella Robillardin varhaista big band rhythm’n’blues -soundia, trio-kauden bluesrockimpaa ilmaisua sekä melodisia instrumentaalinumeroita sekoitteleva kattaus sisältää totta kai myös uusia sävellyksiä, mutta selvästi studiossa on vietetty aikaa ennen kaikkea ”vanhojen hyvien aikojen” kertaamisen merkeissä.
All Star Bandinsä (koskettimissa Bruce Bears, bassossa Marty Ballou ja rummuissa Mark Teixiera), Roomful of Blues -aikaisen fonistikaverinsa Doug Jamesin komentaman puhallinsektion sekä valtaosan levyn esityksistä laulavan kitaristin Chris Coten kanssa luotu tunnelma kuulostaa äänitteellä lämpimältä, mutta totta tosiaan tyylillisesti huomattavan vaihtelevalta.
Iäkkäämmän orkesterimusiikin parista veteraani on valinnut versioitavakseen mm. takavuosien muusikkoystävänsä Floyd Dixonin leppoisan jump-rallin When I Get Lucky sekä jo Roomful of Bluesin esikoissinkulleen 1970-luvun puolivälissä levyttämän swing-evergreenin I’ll Be Glad When You’re Dead (You Rascal You). Jälkimmäisellä kuullaan myös levyn ainoan kerran Duken omaa laulua, tosin tässäkin tapauksessa hän jakaa solistiosuudet Chris Coten kanssa. Varttuneemman väen tunnistamista R&B- ja blues-idoleista oman ylistyksensä saavat lisäksi mm. Tampa Red (Look A There Look A There), Count Basie (The King) sekä Guitar Slim (Stand By Me). Viimeksi mainitun kappaleista vähintään yhden Robillard on kertonut soittavansa jokaisella keikallaan. Harvemmat tosiharrastajatkaan sen sijaan tuskin osaavat heittää esimerkkejä The Rocking Brothers -nimisen yhtyeen 1950-luvun puolivälin Elko/Savoy -tuotannosta. Vaan Dukepa osaa, ja on nyt myös levyttänyt oman näkemyksensä ryhmän shuffle-instrumentaalista Play Boy Play.
Riittävästi blues-kontekstiä Robillard löytää myös yhteisiin kiertueaikoihinsa viitaten Tom Waitsin musiikista. Häneltä kakulla on mukana rupisesti rokkaava, hieman Rolling Stones’maisen käsittelyn saava Lowdown. Modernia mutta kokoluokkaa melankolisempaa otetta voimistaa Duken väittämänsä mukaan vain 17-vuotiaana kirjoittama Feel My Cares sekä levyn loput instrumentaalit, otsikkoaan tyyneydellään haastava surf-vivahteinen Blast Off! ja yläkerran suuntaan Steve Cropperille postuumia arvostusta osoittava Galactic Grease.
Soulin isosanomaa puolestaan korostaa Coten alati itsevarmistuvassa solistisessa otteessa Joe Haywoodin ja Percy Sledgen tulkintoihin useimmiten yhdistetty Warm And Tender Love, New Orleansin monipolvisesta rytmisestä perinnöstä taas ottaa siivunsa Lee Dorseyn alkujaan laulama Allen Toussaint -numero Confusion.
Mittavan uransa ensimmäisellä Nola Blue -julkaisullaan kaiken kokenut kehäkettu osoittaa säilyttäneensä luomisen ilonsa. Siksi hänelle ei voi kuin toivoa lisää vastaavanlaisia inspiroivia levyprojekteja uuden suojattiyhtiönsä hellässä huomassa.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2026)
